Tieto tekstiilituottajavastuusta pani uusiksi LSJH:n suunnitelmat – ”Tänä syksynä ratkeaa, toteutuuko Topinpuiston jalostuslaitos”

Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) on muuttamassa strategiaansa kuluttajilta erilliskerätyn poistotekstiilin hyödyntämisen suhteen.

Yhtiöllä on Paimiossa yhteistyössä Rester Oy:n kanssa vuonna 2021 avattu pilottilaitos. LSJH:n puolikkaassa on välivarastoitu ja avattu kuluttajilta kerättyä, lajiteltua poistotekstiiliä.

Kesäkuussa tuli uutinen, että Rester Oy ostaa LSJH:n poistotekstiilien kuidunavauslinjaston.

”Pilotti on pilotti, jolla on oma aikansa. Olemme oppineet muutaman vuoden aikana, että kuidun avauksella ei tee mitään, ellei lajittelu onnistu hyvin ja ellei materiaalille ole markkinoita. Ensi vuoden alusta lähtien meillä ei enää ole omaa kuidunavausta. Kun jatkossa tarvitsemme kuidunavausta, ostamme sen ulkopuolisena palveluna”, vahvistaa LSJH:n projektipäällikkö Aki Honkanen.

LSJH:lle ei jää Paimioon enää mitään toimintoja. Rester vastaa ensi vuoden alusta lähtien Paimion molempien Paimion linjastojen toiminnasta, koska yhtiö tarvitsee lisäkapasiteettia yritysten poistotekstiilien kierrättämiseen.

”Kuidun avausta ei välttämättä tarvita”

Vaikka Paimion pilotti päättyy LSJH:n osalta, kunnallinen jäteyhtiö aikoo yhä jatkaa valtakunnallisen jätelaitosverkoston organisoimaa kuluttajapoistotekstiilin erilliskeräyksen koordinointia sekä kerätyn materiaalin lajittelun kehittämistä.

Kuntayhtiöt ovat huomanneet, että tiettyjä kuituja on mahdollista saada kierrätys- ja uudelleenkäyttöön myös ilman kuitujen avaamista. Materiaalia voi saada markkinoille jo niin, että lajittelee sen huolellisesti ja pakkaa sopiviin eriin. Myös käytettyjen vaatteiden uudelleenkäyttö on lisääntynyt.

”Kun kaavailimme aikoinaan Paimion pilottia, meillä oli se käsitys, että kaikki poistotekstiilimateriaali täytyy avata kuiduksi, jotta sen saa markkinoille. Se ei täysin pidä paikkaansa. Poistotekstiilimateriaalille kehitetään koko ajan uusia jalostusmenetelmiä. Mekaaninen kuidunavaus on yksi muiden joukossa.”

Etenkin puuvillakuiduille, villalle, neuloksille ja denimille on kysyntää. Toisaalta teko- ja sekakuiduille on haastavaa löytää kaupallista hyödyntäjää, vaikka kuidut avaisikin.

Topinpuiston laitossuunnitelma muuttui

LSJH on pitkään suunnitellut avaavansa Paimion pilotin jälkeen Turun Topinpuistoon suuren mittakaavan jalostuslaitoksen poistotekstiileille.

Nyt näkemys on muuttunut:

”Alun perin Topinpuiston suunnitelma piti sisällään materiaalien lajittelua ja kuidun avauslinjaston. Nyt suunnitelma on, että keskitymme materiaalien automaattiseen lajitteluun. Kapasiteettikin on puolittunut 20 000 tonnista 10 000 tonniin. Jos materiaalia riittää ja kuitumarkkina kasvaa, voidaan kapasiteettia mahdollisesti kasvattaa. Ja ehkä miettiä kuidun avaustakin”, Honkanen kertoo.

LSJH on päivittänyt kevään ja kesän aikana laitoksen hankesuunnitelmia ja kustannusarvioita.

Investointipäätöstä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Suurin hidaste on nyt EU.

Kuka ottaa riskin?

Euroopan komissio julkisti heinäkuussa jätepuitedirektiiviehdotuksen. Sen mukaan tekstiileille tulisi laaja tuottajavastuu, joka koskisi samalla tavalla kaikkia jäsenmaita.

Vaatteiden, kenkien ja asusteiden valmistajat ja maahantuojat olisivat velvollisia hoitamaan jätehuolto, keräys, lajittelu, uudelleenkäyttöön valmistelu ja kierrätys, sekä vastaamaan näiden kustannuksista.

Suomessa kuntatoimijat eli kunnalliset jätelaitokset ovat organisoineet kuluttajien poistotekstiilin erilliskeräyksen ja hyödyntämisen. Mutta kannattaako kuntatoimijoiden kehittää nykyistä mallia, jos järjestelmä siirtyykin tuottajien vastuulle muutaman vuoden päästä?

”Meidän on tässä toimintaympäristössä hankala tehdä Topinpuiston lopullista investointipäätöstä. Kunnallinen toimija ei voi veronmaksajien rahoilla ottaa sellaista riskiä”, Honkanen sanoo. Riskiä jakamaan ja investointia toteuttamaan tarvittaisiin myös kaupallista, yksityisen puolen toimijaa.

Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, kuinka tuottajavastuu käytännössä toteutuu, mutta tuottajavastuulainsäädännön valmistelussa voi mennä kauan.

”Voi mennä vuoteen 2028, ennen kuin tuottajavastuu on oikeasti toiminnassa. Mutta mitenkä hoidetaan tämä väliaika ja kuka sen hoitaa? Poistotekstiiliä on kallista kerätä”, Honkanen huomauttaa.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan kierrätyskuidusta valmistetusta vaatteesta yhtään enempää kuin pakasta vedetystä kuidusta valmistetusta.

Suomen Tekstiili ja Muoti ry ja Suomen Kiertovoima KIVO selvittävät parhaillaan, minkälaisella mallilla tuottajavastuu voisi Suomessa toteutua. LSJH on mukana ohjausryhmässä.

Joka tapauksessa LSJH pohtii nyt vakavasti, mitä tehdä Topinpuistoon kaavaillun poistotekstiilien jalostuslaitoksen kanssa.

”Tämän syksyn aikana elämme kriittisiä aikoja. Joko lähdemme toteuttamaan hanketta, tai sitten se pistetään kokonaan tauolle.”

Kierrätyslankaa joka vaatteeseen?

Honkanen toivoo, että EU:n suunnittelemaan tekstiilien tuottajavastuuseen saataisiin jatkossa elementtejä, jotka loisivat kierrätystekstiilikuiduille kysyntää vaateteollisuudessa.

”EU:n tekstiilistrategiasta puuttuu konkretia. Uskotaan, että kun vain järjestetään keräily ja lajittelu, markkinoita kierrätyskuiduille kyllä syntyy. Varmaankin markkinoita syntyy, mutta hitaasti.”

EU:n ehdottama ekomodulaatio on Honkasen mukaan askel oikeaan suuntaan. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että jos vaatteen valmistaja käyttää kierrätyskuituja, hänen tarvitsee maksaa pienempiä tuottajavastuumaksuja kuin neitseellisiä kuituja käyttävän vaatevalmistajan.

”Olen sitä mieltä, että vaatteisiinkin olisi saatava laajasti vaatimus käyttää tietty määrä, vaikkapa muutama prosentti, kierrätyskuituja. Se vauhdittaisi kierrätysmarkkinoita paljon enemmän kuin joidenkin vaatebrändien viherpesu- ja markkinointimielessä lanseeraamat yksittäiset kierrätysvaatemallistot.”

Jos kierrätyskuiduille olisi toimivat markkinat, syntyisi keräämiseen, lajitteluun ja kierrätysteknologioihinkin investointeja.

Kierrätysteknologiat ovatkin viime vuosina kehittyneet. Suomeen ja Ruotsiin on syntynyt ja syntymässä kuitujen kemiallista kierrätyskapasiteettia. Honkanen uskoo, että hyvin lajitelluille, puhtaille puuvillaerille on jatkossa markkinoilla kasvava kysyntä. Niistä saatetaan jopa kilpailla.

Honkasen mukaan koko EU hakee nyt toimivaa ratkaisua poistotekstiilien kierrätykseen.

”Jos Suomi osaisi tehdä hyvän mallin, siihen olisi muissakin jäsenmaissa helppoa tarttua.”

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuvat: LSJH. Lounais-Suomen Jätehuolto myi Paimion pilottilaitoksen kuidunavauslaitteistot Rester Oy:lle kesäkuussa 2023.