Energiatehokkuusdirektiivi EPBD – tulevaisuuden uhka?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Jopa 30 000 euron pakkoremontti uhkaa yli miljoonaa asuntoa Suomessa”

”Suomalaiskoteja uhkaa mittava pakkoremontointi”

Maaliskuussa Suomessa nähtiin suuria otsikoita niin sanotun pakkoremonttidirektiivin valmistelusta ja edistymisestä Euroopan unionin päätöksentekoelimissä. Tilanne kuvattiin uhkana, joka tulee ja rikkoo kotirauhaa ja yksilön vapautta päättää omista asioistaan – ja remonteistaan.

Euroopan unionin suunnittelemat muutokset Energiatehokkuusdirektiiviin (EPBD) ovat kunnianhimoisia, ja kieltämättä koskisivat varsin henkilökohtaisia asioita, kotia ja lompakkoa.

Voidaanko direktiivissä ja sen toimeenpanossa tällä hetkellä nähdä jotain hyvää ja kannatettavaa?

Moni suomalainen näkee lööppien mukaisesti tässä vain pakkoa ja rahanmenoa. Pakko on paras muusa, sanotaan, mutta voidaanko todellisuudessa edellyttää esimerkiksi pientalon omistajaa remontoimaan talostaan näin ja näin paljon energiatehokkaampi vuoteen se ja se mennessä?

Venäjän hyökkäyssota korosti tarvetta energiahuoltovarmuuteen

Uusi asia tämä ei ole: energiatehokkuusdirektiivin juuret ovat 2000-luvun alkupuolella, ja siihen on kahdesti tehty muutoksia, vuosina 2010 ja 2018.

Tarve parantaa energiatehokkuutta on vain yksi palikka siinä kokonaisuudessa, jossa EU ei olisi enää riippuvainen tuontienergiasta.

Energiatehokkuuden parantamisella on erittäin tärkeä merkitys unionissa energian huoltovarmuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään unionin riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan teki tästä motiivista entistäkin tärkeämmän.

Osa 55-valmiuspakettia

Ilmastonmuutos on kuitenkin kokonaisuuden kannalta merkittävä palikka, ja siihen liittyvien ilmiöiden torjunta on keskeinen tausta-ajuri myös Energiatehokkuusdirektiivin kohdalla.

Energiatehokkuusdirektiivin uudistus tehdään osana 55-valmiuspakettia, jossa tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 % ennen vuotta 2030, ja olla kokonaan ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.

Euroopan unionin alueella rakennusten osuus koko energian kulutuksesta on 40 %, ja välittömistä ja välillisistä kasvihuonekaasupäästöistä 36 %. Jonkin arvion mukaan unionin alueella 75 %:lla rakennuskannasta on heikko energiatehokkuus.

Energiatehokkuusdirektiivi pyrkii vähentämään sekä kulutettua energian määrää – ja ohjaamaan sitä vähäpäästöisiin, uusiutuviin energialähteisiin – että rajoittamaan päästöjen määrää. Tavoite on hyvä, sillä meillä on olemassa olevia, hyviä keinoja rakennusten energiatehokkuuden ja energiaomavaraisuuden parantamiseksi.

Voimaan ensi vuonna?

Direktiivin valmistelu on käynnissä. Parlamentti, komissio ja neuvosto ovat antaneet omat ehdotuksensa sen sisällöstä.

Tällä hetkellä käynnissä ovat kolmikantaneuvottelut, joissa pyritään muodostamaan yhteinen näkemys tarpeellisista toimenpiteistä ja velvoitteista jäsenmaille.

Joidenkin arvioiden mukaan neuvottelut saadaan päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä. Uusi direktiivi saataneen voimaan vuoden 2024 ensimmäisen puolikkaan aikana.

Prosessi kaiken kaikkiaan siirtymäaikoineen ja kansallisine toimeenpanoineen kestänee vielä noin 2–3 vuotta.

Kuusi prosenttia rakennuskannasta huonoimmissa luokissa

Suomessa uusien rakennusten suunnittelussa energiatehokkuusvaatimukset on ainakin jossakin mittakaavassa otettu huomioon jo aikaisemmin: uusien rakennusten tulee täyttää 2018 direktiivin mukainen E-lukuvaatimus.

Erittäin energiatehokas talo on luokkaa A, ja Suomen oman kansallisen rakentamismääräyskokoelman mukainen minimitaso saavutetaan luokassa B.

Vuodesta 2018 E-lukua on laskettu myös kaikille myytäville ja vuokrattaville rakennuksille muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Uusista ja vanhoista jo korjatuista luokkaan C tai parempi pääsee 26 % rakennuskannasta.

Sen sijaan huonoimpiin luokkiin F ja G joutuu tällä hetkellä noin 6 % rakennuskannasta. Nämä luvut koskevat omakoti- ja paritaloja. Rivitaloilla prosenttiosuudet ovat 22 % ja 4 %.

Suomi toivoo oikea-aikaisuutta

Suurimman mediahuomion tämän vuoden maaliskuussa sai aikaan uutinen F- ja G-luokkiin kohdistuvista vaatimuksista.

Valmistelussa on ehdotettu, että näitä kahta, tai jopa kolmea (ml. E) huonointa luokkaa on korjattava siten, että ne pääsevät hyppäämään heikoimpien osalta ensin luokkaan E ja lopulta kaikki luokkaan D.

Komission ja parlamentin ehdotukset poikkesivat toisistaan sekä energialuokkien että myös aikataulujen suhteen. Näiden osalta lopullinen totuus paljastuu myöhemmin.

Suomi on antanut oman kannanottonsa valmisteluun, jonka mukaan yksityiskohtainen ja laaja byrokraattinen säätely ei ole kannatettavaa, vaikka tärkeää onkin, että energiatehokkuutta parannetaan. Jo kansallinen korjausrakentamisen strategia pyrki ohjaamaan energiaremontteihin, mutta sen viesti oli, että remontit tehdään sitten, kun niiden aika on, ei pakottamalla aiemmin. Vastaavalla tavalla Suomen hallitus on kannanotossaan direktiivin valmisteluun korostanut sitä, että ”rakennuksia korjataan oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti niiden elinkaaren mukaisesti”.

Peruskorjauspassia ehdotettu

Energiatehokkuusdirektiivi tuo mukanaan tiukentuneita vaatimuksia, se on jo tässä vaiheessa selvää.

Tasohyppely energialuokasta toiseen vaatii rahaa, mutta ennen kaikkea suunnitelmallisuutta. Suunnitelmallisuuden tehostaminen tai jopa sen vaatimus pientalonomistajille olisi askel oikeaan suuntaan.

Direktiivin valmisteluun onkin kuulunut myös vaatimus niin sanotun peruskorjauspassin käyttöönotosta. Ehdotuksen mukaisesti jäsenmaiden tulisi ottaa käyttöön peruskorjauspassit jo vuoden 2024 loppuun mennessä.

Peruskorjauspassi olisi kunkin rakennuksen ominaisuuksien ja teknisten järjestelmien mukaan laadittu tiekartta energiatehokkuuskorjauksiin. Passi auttaa suunnittelemaan taloon vaadittavia toimenpiteitä kokonaisuutena, ja ajoittamaan toimenpiteet vaiheittain.

Luonnollisesti tällaisten passien laatiminen näinkin nopealla aikataululla rakennuskohtaisesti vaatisi runsaasti asiantuntijaresursseja.

Jos unohdetaan kiire, ja edistetään suunnitelmallista kiinteistönpitoa kautta koko rakennuskannan järkevästi, voidaan päästä ihannemaailmaan, jossa rakennuksia huolletaan ja peruskorjataan oikea-aikaisesti, eikä korjausvelkaa pääse syntymään. Rakennusten ylläpito vaatii kuitenkin muitakin kuin energiatehokkuuden parantamiseen liittyviä toimenpiteitä.

Taloille oma ”katsastusjärjestelmä”?

Suunnitelmat ja tiekartta voisivat tullessaan parantaa yhden remontteihin liittyvän häiritsevän ruton. Kun selkeä talokohtainen suunnitelma on olemassa, on helppoheikkien huomattavasti vaikeampi myydä ylihintaisia remontteja ovelta ovelle.

Peruskorjauspassin lisäksi komission ehdotuksessa on esitetty rakennusten säännöllisiä tarkastuksia.

Keskivertosuomalaiselle omakotitalo tai osakehuoneisto ovat elämän suurin investointi. Usein toiseksi suurin on auto. Autojen katsastukset liittyvät olennaisesti liikenneturvallisuuteen – ja ne ovat pakollisia yleensä vuoden tai kahden välein.

Talojen katsastukset parantaisivat asumisturvallisuutta. Tällä voitaisiin puuttua selviin epäkohtiin huoltojen ja tarpeellisten remonttien laiminlyöntien osalta, ja laittaa rasti ruutuun, jos turvallisuuspuutteita esiintyy. Samassa yhteydessä voidaan päivittää peruskorjauspassia tehtyjen huoltojen ja remonttien osalta.

Talojen katsastusväli voisi olla vanhojen rakennusten osalta 5 vuotta, ja uusien 10 vuotta. Tämä ohjaisi ja auttaisi kiinteistönomistajaa toteuttamaan tarpeellisia huoltoja oikea-aikaisesti. Useammat talonomistajat eivät ole rakennusalan ammattilaisia, joten apu voisi tulla tarpeeseen.

Mistä rahat remontteihin?

Ytimessä on kuitenkin raha. Lööppien mukaisesti ”jopa 30 000 euron pakkoremontti” on mittava investointi suurelle osalle ihmisistä.

Rahan suhteen olemme tilanteessa, jossa maantieteellisellä sijainnilla on hyvin keskeinen merkitys investoinnin kannattavuuteen. Kasvukeskuksissa, halutuilla alueilla, on mahdollista, että taloon laitettu euro näkyy sen arvossa. Sen sijaan harvaanasutuilla alueilla, Kainuu hyvänä esimerkkinä, on jo nyt haasteita rahoittaa ihan hyviäkin peruskorjaus tai -parannushankkeita talon vakuusarvon kääntyessä negatiiviseksi siinä havaittujen vikojen tai vaurioiden myötä.

Millainen on kestävä ja tasa-arvoinen tapa edistää energiaremontteja taloudellisesti?

Lainarahalla remontointi ei ole kaikille kiinteistönomistajille mahdollista.

Toisaalta tämän myötä tullaan myös siihen, että onko kaikkia taloja edes järkevää korjata. Talon arvo saattoi olla nolla ennen remonttia, ja sen rahallinen arvo pysyy nollana ison remontin jälkeen, koska talo sijaitsee muuttotappioalueella, josta parempiakaan taloja ei kukaan halua.

Komission ehdotuksessa esitetään, että jäsenvaltioiden tulee investointien tukemiseksi edistää uusien rahoitusinstrumenttien käyttöönottoa. Ehdotuksessa on lueteltu esimerkinomaisesti rakennusten energiatehokkuusluotot ja asuntolainat, energiatehokkuussopimukset, verokannustimet ja takuurahastot. Tällaisilla toimilla voidaan monien kiinteistönomistajien kohdalla helpottaa ajatusta energiaremonttien toteutuksesta.

Aurinkoenergiaa ja sähköautoilun edistämistä

Lopullisen direktiivin sisältö on vielä arvailua. On mahdollista, että EU ohjaa direktiivillä ensisijaisesti jäsenmaiden julkisten rakennusten energiaremontteja, ja että koko rakennuskantaa katsotaankin kokonaisuutena, jonka tulee keskimäärin saavuttaa tietty energialuokka. Tällöin Suomessakin voitaisiin velvoitetta painottaa esimerkiksi rakennuksen sijainnin perusteella.

Tulevan direktiivin valmistelussa on myös esitetty velvoitetta aurinkoenergian laajamittaisempaan hyödyntämiseen ja sähköautojen latauspisteiden toteuttamiseen. Näistä aurinkoenergiaa tulisi esityksen mukaan hyödyntää tavalla tai toisella kaikissa uusissa rakennuksissa jo vuonna 2029, ja edelleen vuonna 2033 velvoite laajenisi koskemaan myös peruskorjattavia vanhoja rakennuksia.

Tulevaisuuden talo

Ilmastonmuutos on meidän kaikkien ongelma. Ohjausta, sääntelyä ja velvoitteita tarvitaan ilmastonmuutoksen hidastamiseen, jotta tulevilla sukupolvilla olisi maapallo ja tulevaisuus.

Rakennusten osuus kokonaisenergiankulutuksesta on merkittävä, ja sen osuuden pienentämiseksi on meidän löydettävä sekä keinot, että yhteinen tahtotila tavoitteen saavuttamiseen.

Yleisen vastahankaisuuden sijaan on pyrittävä ja haluttava nähdä myös ne positiiviset puolet: kiinteistön arvo voi nousta, yleinen asumismukavuus voi parantua ja samalla vähennetään omalta osalta energian ylikulutusta ja hiilidioksidipäästöjä.

Tulevaisuudessa Euroopan unionin rakennuskannasta pyritään tekemään päästötöntä. Tavoite on kannatettava, mutta vielä on epäselvää, mitä kaikkea käsite pitää sisällään.

Tulevaisuudessa unionin alueella sijaitseva rakennus on todennäköisesti erittäin energiatehokas. Sen rakenteet ja tekniset järjestelmät suunnitellaan siten, että se kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja käytetty energia on peräisin paikan päällä tuotetusta uusiutuvasta energianlähteestä. Lisäksi tulevaisuuden taloilla on kyky älykkääseen kysyntäjoustoon, jossa kulutusta hetkellisesti vähennetään tai lisätään tuotannon mukaan.

Teksti: Jenni Kitti

Kirjoittaja on projekti-insinööri Kajaanin ammattikorkeakoulussa

Kuva: Adobe Stock. Energiatehokkuusvaatimuksista seuraa painetta remontoida rakennuskantaa.