EU uudistaa pakkausalan pelisääntöjä

EU hyväksyi viime joulukuussa pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR; Packaging and Packaging Waste Regulation), joka korvaa vastaavan direktiivin.

Yli 300 sivuisen asetuksen tavoitteena on pakkauksista aiheutuvan ympäristökuorman vähentäminen. Vaatimuksia asetetaan niin markkinoille hyväksyttäville pakkauksille, pakkausten uudelleenkäytölle ja -täytölle kuin pakkausjätteen kierrätyksellekin.

Asetus kattaa koko arvoketjun, mikä on tervetullut kehityssuunta jätteisiin liittyvässä lainsäädännössä. Uudelleenkäyttö- ja kierrätyspotentiaali on luotava tuotteiden suunnittelu- ja valmistusvaiheissa. Elinkaaren loppupäässä keinot ovat huomattavasti rajallisemmat, eikä kierrätyskelvoton pakkaus kelpaa kuin energiakäyttöön.

Jotkut pakkausasetuksen vaatimuksista on otettu vastaan kohtuullisen yksimielisinä. Tällaisia ovat mm. velvoitteet, joilla vähennetään pakkausmateriaalien tarvetta minimoimalla pakkausten tyhjä tila.

Asetukseen sisältyy kuitenkin myös tavoitteita, joiden ympäristöhyödyistä on varsin ristiriitaisia näkemyksiä.

Suomessa on käyty paljon keskustelua vaatimuksesta, jonka mukaan vähintään 10 prosenttia juomista on myytävä uudelleenkäytettävissä pakkauksissa vuonna 2030. Alustavien arvioiden mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi satojen miljoonien eurojen investointeja uudelleenkäytettäviin pakkauksiin, pakkauslinjastoihin sekä palautus- ja pesujärjestelmiin. Samalla purkaisimme osan hyvin toimivaa panttijärjestelmäämme, jolla päästään lasi-, muovi- ja metallipakkausten osalta yli 90 prosentin kierrätysasteisiin. Muutoksen ympäristöhyödyt ovat vähintään epäselvät.

Pakkausasetuksen suurin heikkous on sen vaikutusten arvioinnissa. Arvioita on myös kritisoitu voimakkaasti. Näyttää siltä, että joihinkin asetetuista tavoitteista liittyy riski päästöjen kasvusta, vaikka tarkoitus on päinvastainen.

Jäsenmaiden tulee mm. vähentää syntyvän pakkausjätteen määrää, vaikka pakattujen tuotteiden myynti kasvaisi. Elinkaaritutkimuksista tiedämme, että pakkausten valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuvat päästöt ovat pieniä verrattuna siihen, jos ruokaa pilaantuu ennenaikaisesti huonon pakkaamisen takia. Nyt on pidettävä huolta, että pakkausjätteen määrän vähentämistavoite ei johda päästöjen kasvuun.

Asetuksen ympäristövaikutuksiin liittyen EU:n komissio on paljon vartijana. Komissiolle on annettu valta täsmentää ja tulkita monia tavoitteita ja vaatimuksia. Se esimerkiksi määrittää, millainen on kierrätettävä pakkaus, jollaisia kaikkien pakkausten on oltava vuodesta 2030 alkaen.

Jos uusi määritelmä lisää kierrätystä, eikä johda pakkausten suojaominaisuuksien heikkenemiseen, asetus on tältä osin onnistunut. Jos vaatimus kierrätettävyydestä heikentää pakkausten kykyä suojata tuotteita, mennään väärään suuntaan.

Pakkausasetus tulee jäsenmaissa sovellettavaksi vuoden 2026 jälkipuoliskolla. Lisäksi useat uudet velvoitteet sisältävät siirtymäaikoja ja tulevat voimaan vasta myöhemmin.

Vaikka aikaa tuntuisi olevan runsaasti, pakkausalalle on helppo ennustaa kiirettä, lisäkustannuksia ja harmaita hiuksia. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suuria ja aikaa vieviä muutoksia nykyjärjestelmään. Vastineeksi on lupa odottaa pakkausten ympäristökädenjäljen kasvua, mikä tarkoittaisi tuotannon ja kulutuksen päästöjen vähenemistä.

Teksti: Juha-Heikki Tanskanen, Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy

Kuva: Antti Ahtiluoto. Juha-Heikki Tanskanen ennustaa pakkausalalle kiirettä.