Huomioidaanko EU-oikeus hankinta- ja jätelainsäädännön valmistelussa?

UUSIOBLOGI

EU-oikeus on kiinteä osa Suomen oikeusjärjestystä ja ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Huomioidaanko EU-oikeudelliset reunaehdot hankinta- ja jätelakien uudistamistyössä, vai uhkaavatko poliittiset intressit päinvastoin jyrätä ne tieltään?

Lainsäädännön arviointineuvoston mukaan EU-oikeus oli sivuutettu täysin 10 prosentin omistusvaatimusta koskevassa lainvalmistelussa. EU-komissio on ilmoittanut tutkivansa omistusvaatimuksen EU-oikeuden mukaisuuden.

Suomi liittyi Euroopan unioniin 1.1.1995, minkä seurauksena EU-oikeudesta tuli osa Suomen oikeusjärjestystä. Suomessa oli huutava tarve EU-juridiselle osaamiselle. Pänttäsin 1990-luvun alussa puolitoista vuotta EU-oikeutta Saarlandin yliopiston Eurooppa-instituutissa ja vuonna 1993 perustin lakitoimiston, joka keskittyi aluksi EU-juridiseen konsultointiin.

Ensimmäinen toimeksianto liittyi siihen, että Suomessa kiisteltiin ydinvoiman lisärakentamisesta. Vastustajat varoittelivat, että Suomesta tulisi EU-jäsenyyden seurauksena EU:n ydinjätteiden hautausmaa. Laatimani selvitys kauppa- ja teollisuusministeriölle hälvensi pelkoja.

Muistoja Suomen EU-jäsenyyden alkuajoilta

Seuraavassa muutama hauska muisto EU-jäsenyyden alkuajoilta. Kerran koulutin hallinto-oikeustuomareita ja kerroin, että eräissä tilanteissa EU-direktiivejä sovelletaan ohi niiden kanssa ristiriidassa olevan Suomen kansallisen lainsäädännön. Koulutuksen lopuksi yksi tuomareista kysyi, että ei kai tämä tarkoita, että täällä jouduttaisiin soveltamaan jotain EU-direktiiviä.

Pieni yritys halusi alkaa tuomaan energiajuomaa (ei Red Bullia) Itävallasta Suomeen 1990-luvulla. Elintarvikevirasto hylkäsi lupahakemuksen energiajuomaan liittyvien terveysriskien takia ja siksi, ettei energiajuoman myymiselle ollut ”ravitsemuksellista tarvetta”. Vetosin KHO:ssa EU:n tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeviin määräyksiin, ilman menestystä. KHO:n mukaan energiajuomien terveysvaikutuksista ei ollut riittävästi näyttöä ja että suomalaiset ovat ”erityisen herkkää kahvinjuontikansaa”, minkä vuoksi energiajuomien sisältämä kofeiini olisi aiheuttanut terveydellistä vaaraa kuluttajille.

KHO lausui kuitenkin, ettei lupaa olisi tullut evätä pelkästään sillä perusteella, ettei juomalle ollut ”ravitsemuksellista tarvetta”. Pian tämän jälkeen, EU-komission myötävaikutuksella, elintarvikelakia muutettiin ja niin sanotut täydennetyt elintarvikkeet alkoivat vallata marketteja.

Kolmas tapaus koski juomapakkausveron poistamista materiaalina hyödynnettäviltä pakkauksilta. Konsultoin asiassa intressitahoja sekä valtiovarainministeriötä ja eduskunnan vastuuvaliokuntaa. Vero poistettiin asteittain EU-oikeuden vastaisena. Lopputuloksena alumiinitölkeissä ja muovipulloissa myytävät juomat valtasivat marketit varsin nopeasti.

EU-oikeus on huomioitava täysimääräisesti

EU-oikeus on kiinteä ja velvoittava osa Suomen oikeusjärjestystä, ja se on ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei tätä aina muisteta eikä EU-oikeudellisia vaatimuksia huomioida esimerkiksi lainsäädäntövalmistelussa.

EU-oikeus ja sen asettamat vaatimukset sekä reunaehdot ovat esillä myös hankinta- ja jätelakien uudistamistyössä. Mutta tunnistetaanko ja tunnustetaanko nämä vaatimukset ja reunaehdot kunnolla, vai uhkaavatko (puolue)poliittiset intressit päinvastoin jyrätä ne tieltään?

Esimerkiksi Lainsäädännön arviointineuvosto kritisoi lausunnossaan voimakkaasti sitä, ettei 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen osalta ollut lainkaan huomioitu EU-oikeudellisia vaatimuksia, vaan vaatimusta oli tarkasteltu puhtaasti kansallisena ratkaisuna.

Lisäksi EU-komissio ilmoitti 12.1.2026 ottaneensa tutkittavakseen omistusvaatimuksen EU-oikeuden mukaisuuden. Komissio toteaa asian olevan juridisesti monimutkainen ja ilmoittaa tutkivansa Suomen sidosyksikkösään­nösten EU-oikeuden mukaisuuden kokonaisuudessaan.

Komission tutkinta perustuu sille tehtyihin Kustos ry:n ja seitsemän kuntien jäteyhtiön kanteluihin.

Teksti: Jouni Alanen

Kuva: Adobe Stock. EU-oikeus on kiinteä ja velvoittava osa Suomen oikeusjärjestystä, ja se on ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden.