Jätehuollon aikahyppy

Jos olet joskus lentänyt kuuden aikavyöhykkeen yli, tiedät tunteen. Ihmiskeho ei ole tottunut siihen, että on olemassa teknologiaa nimeltä lentokone, joka viilettää kotiplaneettamme äärestä toiseen monta kertaa nopeammin kuin mihin kyydissä matkustavan biologisen olion metabolia millään ennättää sopeutua.

Teknologia lentokoneista sähköautoihin ja kännyköistä drooneihin kehittyy kiihtyvällä nopeudella. Alkaa näkyä merkkejä siitä, että yhteiskuntamme metabolia, jätehuolto, ei enää mitenkään pysy tahdissa mukana.

Valmistamme teknisiä vempeleitä, joihin louhitaan maankuoresta neitseellisiä raaka-aineita. Laitteissa on miltei jokaista alkuainetta. Harvinaisia maametalleja, kriittisiä raaka-aineita monimutkaisina sekoitteina. Millainen erottelujärjestelmä saisi ne talteen?

Käytämme laitteita vähän aikaa. Laiteromua kertyy kertymistään.

Verrattuna teknologian tuotekehitykseen, valmistusprosesseihin ja markkinointiin satsattuihin resursseihin, jätehuolto joutuu tulemaan toimeen pennosilla. Siksi näyttää siltä, että tuotanto, kulutus ja jätehuolto elävät täysin eri aikavyöhykkeillä, jopa eri aikakausilla.

Jätehuolto pyörii monissa paikoissa yhä kuin sata vuotta sitten. Ghanassa laiteromu paistuu nuotiolla.  Suuressa osassa maailmaa yhdyskuntajäte palaa avodumppaus­alueilla tai hautautuu hitaasti mutavelliin.

Argentiinassa näin, miten tien toisella puolella toimi moderni kaatopaikka metaanipäästöjä paikantavine drooneineen. Tien toisella puolella hevoset laidunsivat savuavan, jättimäisen dumppausalueen kupeessa.

Pelkästään Argentiinassa on arvioiden mukaan kolme tuhatta dumppausaluetta. Terveys­turvallisten kaatopaikkojen perustamiseen tarvittaisiin kipeästi lisärahoitusta, kierrätyksestä puhumattakaan.

Rahoitusta kaipaavat myös länsimaiden jätehuoltojärjestelmät, jos mielimme päästä aitoon kiertotalouteen.

Vaikka modernit kierrätyslaitokset käyttävät jo tekoälyä ja robotiikkaa, yhä iso osa jätteistä käsitellään polttamalla tai murskaamalla. Samalla hukataan elintärkeitä raaka-aineita ja menetetään niiden arvo.

Jos jonkin biologisen olion metabolia toimisi yhtä tuhlaavaisesti, se ei näkisi seuraavaa päivää.

Teknologinen kehitys on hitaasti tulossa jätehuoltoon. Kävin Ruotsin Halmstadissa kierrätyslaitoksella, jossa on käytössä viimeisintä erotteluteknologiaa. Digiromun sisältämistä kriittisistä raaka-aineista saadaan sielläkin teollisuuden käyttöön lähinnä alumiinia ja kuparia.

Suomessa pilottihanke kehittää purkuun automaatiota ja robotiikkaa, jotta romuauton sisältämät arvoaineet eivät hukkuisi epäpuhtauksina teräksen sekaan tai katoaisi seula-alitteeseen. Suomessa on lupaavia laitoshankkeita myös piirikorttien ja litiumakkujen kierrätykseen.

Ehtiikö jätehuolto loikata aikahypyn moderniin kiertotalouteen? Riittääkö siihen rahoitus? Nyt kulutamme kuin viimeistä päivää.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset

Kuva: Tero Pajukallio. Uusioblogi on julkaistu Uusiouutiset 5/25:n pääkirjoituksena.