Katse pois kuluttajan roskapussista: Kierrätyspanosten kohdentaminen kriittisiin ja niukkoihin raaka-aineisiin turvaa omavaraisuutta ja edistää kiertotaloutta

Kierrätys ja siirtymä kohti kiertotaloutta etenevät tällä hetkellä surullisen hitaasti, jos lainkaan.

Kaiken lisäksi EU:n toimet ovat pääasiassa kohdistuneet yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisäämiseen sekä muovinkierrätyksen edistämiseen, mikä on verrattain pieni ja kokonaisuuden kannalta suhteellisen merkityksetön osa kiertotaloutta. Toki muidenkin materiaalien ja jätelajien kierrätystä on pyritty edistämään, mutta vallitseva paradigma on ollut keskittyä kuluttajien roskapussiin, jonka sisältö ei ole kierrätyksen kokonaisuuden kannalta relevantti.

Erityisesti tähän kotitalousjätekeskeiseen ajatteluun liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnä, jos tarkastellaan jätteitä ja kierrätystä kokonaisuutena, yhdyskuntajätteet ovat vain pieni osa (Eurostatin mukaan noin 10 %) EU:n jätteistä – loput ovat teollisuuden ja rakentamisen jätteitä. Toiseksi kuluttajajäte sisältää lopulta hyvin vähän kriittisiä, niukkoja ja arvokkaita luonnonvaroja.

Erityisesti nykyisessä uuden geopolitiikan aikakaudessa fokusoituminen kriittisten materiaalien kierrätykseen ja kiertotalouteen olisi huomattavasti järkevämpi linja

Puu, muovi ja tekstiilit ovat esimerkkejä materiaaleista, jotka eivät ole niukkoja ja joiden arvo on (osittain juuri tästä syystä) hyvin matala.

Metsää Suomessa riittää, jolloin neitseellistä raaka-ainetta on hyvin saatavilla, eikä sen vuoksi kierrätysponnistusten laittaminen tällaiseen materiaaliin ole järkevää.

Tällaisten ei-niukkojen sekä kalliisti ja hankalasti kierrätettävien materiaalien saattaminen kiertoon vaatii huomattavasti enemmän politiikkatoimia (lue: rahaa) verrattuna siihen, että keskityttäisiin niukkoihin, kriittisiin ja arvokkaisiin materiaaleihin.

Painopistettä kierrätyksessä olisikin siksi syytä siirtää entistä enemmän materiaaleihin, joiden saatavuus on todennäköisesti tulevaisuudessa entistä enemmän uhattuna joko ekologisista tai geopoliittisista syistä.

Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi lannoitteet, sähköistymiseen tarvittavat metallit ja puolustusteollisuuden tarvitsemat harvinaiset maametallit.

EU voisi joidenkin arvioiden mukaan kattaa jopa 56 % kriittisten materiaalien tarpeistaan siirtymällä kiertotalouteen. Tämä kaksinkertaistaisi nykytason, joka on noin 27 %.

Lisäksi fokusoitumalla kapeampaan segmenttiin saadaan tyypillisesti parempia tuloksia aikaiseksi kuin hajanaisella strategialla. Tässä tapauksessa ratkaistaisiin samalla huomattavasti akuutimpaa ongelmaa: niukkojen ja kriittisten raaka-aineiden saatavuuden takaaminen ja yhteiskunnan kannalta tärkeiden tuotteiden valmistuksen käynnissä pitäminen.

Tällä kaikella en tarkoita sanoa, että muovien kierrätystä ei tarvita ollenkaan tai että tekstiilien poltto olisi pitkällä tähtäimellä hyväksyttävää, vaan sitä, että fokuksen puutteessa helposti käy niin, ettei millään kierrätyksen osa-alueella saada selkeitä tuloksia ja edistysaskelia aikaan. Se on tämän hetken tilanne. Samalla EU:n omavaraisuus heikkenee entisestään.

Ratkaisuja kriittisten materiaalien kierrättävien yritysten kannustimista ja laajojen sekoitevelvoitteiden käyttöönotosta

Konkreettisesti näitä asioita voisi edistää esimerkiksi siten, että määritettyjä kriittisiä materiaaleja kierrättävät yritykset saisivat verohelpotuksia tai muita kannustimia materiaalien talteenottoon. Myös valituille materiaaleille käytteenotettavat laajat sekoitevelvoitteet, eli pakollinen osuus kierrätysraaka-ainetta lopputuotteessa, voisivat olla yksi ratkaisu, jos samalla kierrätysmateriaalille asetettaisiin velvoite EU-alkuperästä.

Olivat ratkaisut mitkä tahansa, EU:n olisi löydettävä mitä pikimmin vastaus kriittisten ja niukkojen materiaalien kierrätykseen – tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei ole enää aikaa jäädä juhlapuheiden tasolle.

Teksti: Kalle Saarimaa.

Kuva: Adobe Stock. Sähköauton akku odottamassa diagnosointia. Kriittisiä raaka-aineita tarvitaan sekä vihreään siirtymään että puolustusteollisuuteen. EU:n kannattaisi Kalle Saarimaan mukaan painottaa politiikassaan etenkin kriittisten raaka-aineiden kiertotaloutta.