Suuri kansallinen ponnistus, kiertotalouden vapaaehtoinen sitoumusmalli eli green deal alkaa olla valmistumassa. Kesän kynnyksellä kunnat, yritykset ja organisaatiot pääsevät miettimään sitoumusmallin pohjalta tarkemmin omia tavoitteitaan ja toimenpiteitään.

Satapäin ihmisiä. Noin 90 organisaatiota. Kolme koko päivän isoa työpajaa ja kymmenittäin ellei sadoittain pienempiä tilaisuuksia. 1,8 miljoonan euron budjetti.

Kahden vuoden rutistus alkaa olla loppumetreillä. Pian Suomella on valmiina valtion luotsaama, yhteistyössä keskeisten toimijoiden kanssa rakennettu, vapaaehtoisuuteen perustuva strateginen ja kokonaisvaltainen sitoumusmalli, kiertotalouden green deal.

Valmistelutyössä mukana olleille se on tullut tutuksi kirjainlyhenteenä KGD.

Työpajoissa innostusta

Prosessia luotsanneet ympäristöministeriön ympäristöneuvos Taina Nikula ja erityisasiantuntija Heikki Sorasahi kertovat yllättyneensä, kuinka innostuneesti eri tahot ovat lähteneet työhön mukaan.

Ympäristöministeriön rahoittaman ja työ- ja elinkeinoministeriön tukeman sitoumusmallin valmistelussa on ollut mukana erittäin laaja joukko yrityksiä, kuntia, kaupunkeja, organisaatioita ja maakuntia.

”Työpajoissa on ollut innostunut tekemisen meininki”, Nikula ja Sorasahi kuvailevat.

Vapaaehtoisuus kutsuu mukaan

Vapaaehtoisen sitoumusmallin rakentaminen on ollut yksi kansallisen kiertotalousohjelman toimenpiteistä.

Ohjelma tavoittelee sitä, että hiilineutraalista kiertotaloudesta tulee menestyvän talouden perusta ja että Suomesta tulee kiertotalouden kansainvälinen edelläkävijä.

Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen pitäisi vähentyä. Tavoitteena on myös, että Suomi saa kaksinkertaistettua kiertotalousasteensa ja resurssien tuottavuuden vuoteen 2035 mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon.

Strategisen ohjelman tavoitteet on tarkoitus toteuttaa käytännössä niin, että toimijat eri toimialoilta ja yhteiskunnan tasoilta saadaan sitoutumaan vapaaehtoisesti ja tekemään itse toimenpiteitä, jotka vievät tietyillä kriteereillä mitaten kohti kokonaistavoitteita.

”Tässä löydetään vapaaehtoisia keinoja, joilla voi viedä kiertotaloutta eteenpäin, mikä on varmasti innostanut osallistujia mukaan. Eihän kukaan alussa tiennyt, mitä tästä tulee, tuleeko tuluskukkaro vai villapaita”, nauraa Nikula.

Osanoton runsaus kielii siitä, että eri tahot ovat aistineet kiertotaloudessa sellaisia mahdollisuuksia, että kehityksestä ei kannata jättäytyä ulkopuolelle.

Näin laajan kansallisen green dealin rakentaminen on globaalisti poikkeuksellista. Sitoumusmallia on luotu yhteiskehittämisen menetelmillä.

”On haluttu, että tulee poikkileikkaavuutta, sektorit ylittävää keskustelua ja kohtaamisia. Aivan uusien vaikuttavien toimenpiteiden löytäminen ja ekosysteemin rakentaminen on vaikeaa. Tehtävä on kunnianhimoinen, ja siksi se varmasti kiinnostaakin niin monia”, Sorasahi sanoo.

Skenaariotyöstä tukea

Toimenpiteitä ei onneksi ole tarvinnut keksiä tyhjästä.

Suomen ympäristökeskus, VTT, Luonnonvarakeskus, GTK ja Tilastokeskus ovat vetäneet skenaariotyötä, joka arvioi laajasti Suomen materiaalivirtojen nykytilaa, vaikuttavimpia kiertotaloustoimia eri toimialoilla sekä näiden toimien ympäristö- ja talousvaikutuksia.

Skenaariotyön tulokset julkaistiin 12. maaliskuuta. Tulosten mukaan kiertotalous veisi oikeaan suuntaan kriittisiä tavoitteita: Se pienentäisi raaka-aineiden kulutusta, vähentäisi ilmastopäästöjä ja kaiken lisäksi vahvistaisi näin tehdessään talouskasvua.

Tavoitetaso puhutti

Kiertotaloustoimenpiteillä voisi siis jarruttaa luonnonvarojen kulutuksen kasvua niin, että samalla bruttokansantuote kasvaisi nopeammin kuin se kasvaisi, jos kiertotalouden toimia ei otettaisi käyttöön.

Skenaariotyön tutkijat kuitenkin muistuttavat, että tavoitteiden saavuttaminen ei tule olemaan helppoa.

Raaka-aineiden kulutusta on vaikeaa irtikytkeä BKT:stä varsinkin, kun Suomen kansantalous on erittäin materiaali-intensiivinen. Rakentaminen syö suuria raaka-ainemääriä myös tulevaisuudessa, ja teollisuuden jalostusarvon nostamisessa on tekemistä.

Kiertotalouden edelläkävijyyteen on matkaa, sillä tällä hetkellä Suomi jää kauas jälkeen EU:n keskiarvosta kiertotalousasteessa ja resurssien tuottavuudessa.

”Työn aikana on keskusteltu paljon siitä, ovatko kiertotalousohjelman tavoitteet ylipäätään riittävän kunnianhimoisia. Toiset ovat kysyneet, ovatko ne liian kunnianhimoisia”, Nikula huomauttaa.

Julkistus kesän korvilla

Kiertotalouden green dealin valmistelussa on mietitty, mitä eri toimialueilla täytyisi tapahtua, jotta kiertotalousohjelman päätavoitteet voisivat toteutua.

Valmistelun aikana tunnistettiin viisi muutosaluetta, joille on asetettu skenaariotyöhön perustuvat tavoitteet eli suuntaviitat Suomelle: Resurssiviisas rakennettu ympäristö, Kiertotalouteen perustuva teollisuus, Kestävä kulutus ja liiketoiminta, Materiaalitehokas energiajärjestelmä ja Uudistava ruokaketju.

Muutosalueet valittiin siksi, että näillä alueilla käytetään eniten luonnonvaroja, joten siellä on myös suurin potentiaali vaikuttaviin, materiaalien kulutusta vähentäviin toimenpiteisiin.

Muutosalueet on edelleen jaettu toimenpidealueisiin, joille on määritelty omat, tarkemmat tavoitteensa ja toimenpiteensä. Kullakin muutosalueella on kahdesta viiteen toimenpidealuetta, yhteensä kaikkiaan 15.

Nikula kertoo, että muutosalueiden ja toimenpidealueiden tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit on tarkoitus viimeistellä kevättalven aikana. Puhtaan energian, ympäristön ja huoltovarmuuden ministerityöryhmä keskustelee myös valtion linjauksista.

Sitoumusmalli on tarkoitus julkistaa touko-kesäkuussa.

Yksittäiset toimijat asettavat sitten tarkemmat sitoumuksensa, tavoitteensa ja toimenpiteensä, jotka ovat linjassa suuntaviittojen kanssa. Sitoumusmalliin mukaan lähtevien yhteisöjen on tultava mukaan vähintään kahdelle toimenpidealueelle.

Kotipesät sparraavat

Sorasahi ja Nikula eivät vielä tiedä, kuinka innokkaasti yritykset, kunnat ja muut toimijat lopulta tulevat green dealiin mukaan.

”Moni on kysynyt, mikä on lisäarvo mukaan lähteville toimijoille, varsinkin kun yrityksille on muutenkin paljon erilaisia raportointivelvollisuuksia. Tämä prosessi voi toimia hyvänä alustana omalle strategia- ja tiekarttatyölle”, Sorasahi kannustaa.

Nikula kutsuu liittymään kaikkia, jotka näkevät, että kiertotalous on tulevaisuuden suunta.

”On sitten kaupunki, maakunta, yritys tai toimialajärjestö, omalla tekemisellä voi vaikuttaa. Tämä tarjoaa rajat ylittäviä yhteistyömahdollisuuksia.”

Sitoumusten toimeenpanoa ja toimijoiden välistä yhteistyötä tukemaan perustetaan ainakin kaksi kotipesää. Ne sparraavat ja edistävät yhteistyötä sekä rahoituslähteiden löytämistä. Ministeriöt rahoittavat kotipesien toimintaa.

Nikula vihjaa, että suunnitelmissa on myös rakentaa sitoumusmallin muutosalueiden teemojen ympärille uusi LIFE IP -hankekonsortio.

Vapaaehtoisia toimia tukemaan on tarkoitus tuoda myös regulaatiota ja ohjauskeinoja.

Lainsäädännölliset toimet riippuvat poliittisesta päätöksenteosta, mutta Nikulan mukaan keskusteluissa on puhuttu esimerkiksi luonnonvara- tai maa-ainesverosta, maamassojen käytön edistämisestä asetuksin, jäteveron laajentamisesta, kiertotalouslaista ja muista luonnonvarojen säästämiseen kohdistuvasta lainsäädännöstä

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Elina Saarinen. Kiertotalouden vapaaehtoisen sitoumuksen green deal -malli on syntynyt laajassa yhteiskehittämisen prosessissa, jossa on ollut mukana satoja suomalaisia. Kuva on yksityiskohta brittiläisen Squidsoupin Submergence-valomeriteoksesta, joka oli esillä WinterLight-tapahtumassa Jyväskylässä.

Green dealin esimerkkitoimenpiteitä

Millaisia toimenpiteitä kiertotalouden green deal sitten pitäisi sisällään?

Sitoumukseen mukaan lähtevät yhteisöt voivat valita ne itse. Yhteisöjen omien sitoumusten on kuitenkin täytettävä tietyt kriteerit, jotta ne ovat varmasti vaikuttavia ja oikean suuntaisia.

Sitoutuja raportoi tavoitteiden ja toimien etenemisestä Sitoumus 2050.fi -alustalla.

Sitoumuksia ja niiden toimeenpanon vaikuttavuutta arvioi tutkijoista koostuva arviointiryhmä.

Uudelleenkäyttöä ja uusioraaka-aineita

Yritys voi esimerkiksi päättää, että tietty määrä sen tarjoamista tuotteista on uudelleenkäytettäviä vuoteen 2035 mennessä.

Purku-urakoitsija voi asettaa itselleen prosenttitavoitteen sille, kuinka suuri osuus sen purkamista materiaaleista on pystytty välittämään uudelleenkäyttöön.

Infrarakentaja puolestaan saattaa päättää käyttää tietyn prosenttiosuuden kaivostoiminnasta syntyvää sivukiveä tai rikastushiekkaa.

Julkiset rakennuttajat voivat edellyttää hankinnoissa kiertotaloutta edistäviä kriteereitä.

Kunta voi määrittää, että se pyrkii tarjoamaan yhteiskäyttöisiä liikennevälineitä tai tarjoamaan alustoja korjaus- tai uudelleenkäyttötoimijoille.

Valmistavan teollisuuden yritys voi mitata, kuinka suuri on kierrätysraaka-aineen osuus sen käyttämistä raaka-aineista.

Energiayhtiö voi päättää, että se lopettaa kierrätyskelpoisen jätteen polttamisen, tai se voi asettaa tavoitteen ottaa hyödyntämistä varten talteen hiilidioksidia polton savukaasuista.