Luonnon arvo huomioon markkinoilla – Tuleeko luontokadon aiheuttamiselle hinta?

Kuinka luontokatoa voisi hillitä talouden keinoin? Miten luontopääomaa voisi mitata ja integroida päätöksentekoon? Suomi on hahmotellut vastauksia näihin kysymyksiin tuoreessa selvityksessä.

Taloustieteen emeritusprofessori Partha Dasgupta julkaisi vuonna 2021 yli 600-sivuisen raportin luonnon monimuotoisuuden ja talouden riippuvuuksista.

Dasguptan pääviesti oli, että ihmiskunta on kuluttanut luonnonvaroja kestämättömästi. Luontopääoma hupenee, koska ekosysteemipalveluiden ja luonnonvarojen kulutus ylittää luonnon kyvyn tarjota niitä.

Vakaata ja kestävää taloutta ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman monimuotoista luontoa.

Luontopääoma tulisikin nähdä yhtenä varallisuuden muotona sosiaalisen ja taloudellisen varallisuuden rinnalla.

”Toimia tarvitaan kaikilla sektoreilla”

Ympäristöministeriön kokoama selvitystyöryhmä Luonnonvarakeskuksen johdolla on hahmotellut, mitä Dasguptan pääviestit tarkoittavat Suomen kannalta.

Tuloksena selvitysryhmä esittelee 10 muutospolkua, jotka hillitsisivät biologisen monimuotoisuuden heikentymistä.

Tutkijat ehdottavat toimenpiteitä, jotka lisäisivät luonnon suojelua ja ennallistamista ja muuttaisivat kulutus- ja tuotantotapoja. Kulutustottumuksista yhtenä esimerkkinä koulujen kasvisruokavaihtoehtojen saatavuuteen ja maistuvuuteen kannattaisi satsata.

Haitallisia luontovaikutuksia voisi hinnoitella. Luontopääomalle tarvitaan mittarit ja suojelemiseen rahoitusta.

Kansalaisten osallistumiselle lähiluonnon hoitoon tulee tarjota työkaluja. Luonnon systeemitason ymmärtämistä vahvistavaa koulutusta ja opetusta tarvitaan kaikilla tasoilla.

Kehityspolitiikka on Suomelle yksi kanava vaikuttaa monimuotoisuuteen maailmalla. Väestön kokoon vaikuttamalla vähennettäisiin maankäyttöpaineita alueilla, joilla on tiheä väestöntiheys ja toisaalta monimuotoisuuden keskittymiä.

”Muutos on mahdollinen. On olemassa kustannustehokkaita toimia, jotka vahvistavat luonnon monimuotoisuutta ja tuottavat lisäksi samalla muita, laajoja rinnakkaishyötyjä. Toimia tarvitaan kaikilla tasoilla ja kaikilla talouden sektoreilla”, summasi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Eija Pouta.

Hän puhui muutospolkujen julkaisutilaisuudessa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 9. helmikuuta 2023.

Hänen lisäkseen selvitystyöryhmässä olivat mukana Juha Hiedanpää, Antti Iho, Matleena Kniivilä, Sami El Geneidy, Heini Kujala, Simo Kyllönen, Marita Laukkanen, Niina Mykrä, Milla Nyyssölä, Johanna Pakarinen, Hanna Silvola, Nina Tynkkynen sekä Markus Vinnari.

Kaksi julkaisua

Selvitystyöryhmä on koonnut muutospolkuehdotukset sekä kattavan arvion niiden toteuttamismahdollisuuksista kahteen julkaisuun.

Helmikuun alussa ympäristöministeriö julkisti raportin Assessing the economics of biodiversity in Finland: National implications of the Dasgupta Review.

Samaan aikaan Luonnonvarakeskus julkaisi politiikkasuosituksen: Luonnon monimuotoisuus ja talous – Muutospolkuja Suomessa Dasguptan raportin pohjalta.

Uhanalaisuus lisääntyy

Eija Pouta muistuttaa, että sekä ekosysteemit, luontotyypit että yksittäiset eliölajit ovat yhä ahtaammalla. Suomen tunnetuista lajeista noin 12 prosenttia on uhanalaisia.

Vain 13 prosenttia Suomen maapinta-alasta ja sisävesistä on nykyisin suojelun piirissä.

35–45 prosenttia suomalaisen kulutuksen monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu Suomen ulkopuolisiin maihin.

”Luonnon omistusoikeuksia, vastuita tai velvollisuuksia ei ole määritelty. Luonnon arvo ei nyt välity markkinoille, eikä markkinamekanismi toimi tältä osin.”

Haitoille hinta

VATTin johtava tutkija Marita Laukkanen tarkasteli ympäristöhaittojen ja -hyötyjen hinnoittelua keinona turvata luonnon monimuotoisuutta.

”Niin kauan kuin luontokadolla ei ole hintaa, yritykset ja ihmiset eivät päätöksiä tehdessään ota huomioon niistä aiheutuvia haittoja.”

Laukkanen kertoo, että luontokatovaikutukset voitaisiin lisätä esimerkiksi energia- ja liikennesektorin verotukseen. Järjestelmä on jo olemassa, sillä energia- ja liikennesektorin aiheuttamia ympäristöhaittoja verotetaan hiilidioksidipäästöjen osalta.

Valtiovarainministeriön finanssiasiantuntija Sara Hellemaa sanoi julkistustilaisuudessa, että jos vihreä siirtymä toteutetaan kustannusvaikuttavin toimin, se voi lisätä talouden kykyä kestävään kasvuun.

”Jos ei ole luontopääomaa, ei ole kestävää julkista taloutta eikä hyvinvointia yhteiskunnassa. Mutta mitkä ovat kaikkein kustannusvaikuttavimmat toimet? Ilmaston puolella mittaaminen on yksinkertaista. Voidaan mitata hiilidioksidiekvivalenttitonneja. Ekosysteemipalveluiden tai luontotyyppien ja elinympäristöjen tilan mittaaminen on paljon monimutkaisempaa, mutta silti tarpeellista.”

Ympäristö tilinpitoon

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä kertoo, että luonnon monimuotoisuus voidaan tuoda osaksi taloutta hinnoittelemalla haitalliset luontovaikutukset tai käyttämällä ympäristötilinpitoa.

Tähän on jo YK:n standardoima ympäristötilinpito sekä sitä laajentava ekosysteemitilinpito.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Johanna Pakarinen sanoo, että luontopääomaa tulisi mitata, jotta voidaan tehdä kestäviä päätöksiä.

”Ekosysteemitilinpitoa on jo pilotoitu Suomessa, mutta sitä ei vielä ole käytetty systemaattisesti. Suomessa on korkealaatuista osaamista ja hyvät valmiudet ekosysteemitilinpitoon, mutta tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista, jotta se saadaan integroitua mukaan päätöksentekoon”, Pakarinen sanoo.

Luontotiedolle inventointiohjelma

Suojelubiologian dosentti Heini Kujala Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ehdotti, että Suomen kannattaisi turvata luontotiedon saatavuus. Nykyisin valtaosa luontotiedosta kerätään vapaaehtoisvoimin.

Suomen maa- ja sisävesialueille tulisi luoda kansallinen luontotiedon inventointiohjelma. Se kokoaisi hajanaista tietoa ja turvaisi jatkuvan tiedonkeruun.

”Se on merkittävä investointi, mutta toisaalta tiedolla saavutetaan hyötyjä luonnonsuojelussa ja ennallistamisessa, kun toimia voidaan ohjata vaikuttavimpiin kohteisiin. Toisaalta maankäytössä voidaan välttää luonnon kannalta tärkeitä alueita, mikä vähentää tulevaisuuden suojelutarpeita. Kerättävä tieto tukee myös muiden mekanismien kuten ekosysteemitilinpidon ja haittojen hinnoittelun kehittämistä ja käyttöönottoa.”

Luontojalanjälki yritysten raportointiin

Jyväskylän kauppakorkeakoulun väitöskirjatutkija Sami El Geneidy esittää, että luodaan velvoittavat pelisäännöt yritysten luontojalanjäljen laskentaan ja huomioidaan ne myös kauppapolitiikassa.

”Kansainvälisen kaupan luontojalanjälkeä pitäisi pienentää. EU valmistelee juuri hiilitulleja. Siihen yhteyteen voisi sopia myös luontotulli”, El Geneidy sanoo.

Luontojalanjäljen laskentamalleissa on yhä kehitettävää, mutta malleja käytetään ja testataan jo melko laajasti.

Raportointi voi olla pienille yrityksille raskasta, joten ensiksi kannattaisi aloittaa suuryrityksistä.

El Geneidy muistuttaa, että suuryritykset ja rahoitusinstituutiot tukevat itsekin velvoittavaa yritysten luontojalanjäljen laskentaa. Esimerkiksi äskettäisessä Montrealin biodiversiteettikokouksessa yli 400 suuryritystä ajoi sitä ohjaavaa Make it Mandatory -aloitetta.

Valtiovarainministeriölle vihreä budjettikirja

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo sanoi muutospolkuselvityksen julkaisutilaisuudessa, että luontopääoman hupeneminen voidaan kääntää kasvuksi niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.

“Ilman luontoa ei ole elämää. Dasguptan raportti hahmottelee kymmenen muutospolkua, joiden avulla luonnon kysyntä ja tarjonta voidaan tasapainottaa. Olen sitä mieltä, että hahmotelluista muutospoluista tulisi ammentaa konkreettisia kirjauksia myös tulevan hallituksen ohjelmaan”, Ohisalo katsoo eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Ohisalo näkee, että julkisten rahoittajien tulisi vaatia rahoitusta hakevia huomioimaan toimintansa luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamat riskit, haitat ja hyödyt. Myös institutionaalisten sijoittajien kuten eläkerahastojen kannattaisi omaksua sama malli vapaaehtoisesti.

Ohisalo näkee kansallispuistojen perustamisen yhtä aikaa sekä luontopolitiikkana että erinomaisena aluepolitiikkana, jolla on myönteisiä talous- ja työllisyysvaikutuksia.

“Jatkossa kaikkien valtion päätösten, on sitten kyse laeista, asetuksista tai rahankäytöstä, tulisi olla ekologisten reunaehtojen sisällä. Valtiovarainministeriön keltaisen kirjan on muututtava vihreäksi kirjaksi”, Ohisalo kiteyttää.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Adobe Stock. Sekä ekosysteemit, luontotyypit että yksittäiset eliölajit ovat yhä ahtaammalla. Ilmastonmuutos pahentaa esimerkiksi naalin tilannetta.