Oletko löytänyt vesistöstä tai rannoilta siimanpätkiä, vieheitä, vanhoja verkkoja tai muita hylättyjä kalanpyydyksiä? Tai oletko kadottanut itse pyydyksen? Voit nyt…
Pakkausjäteasetukseen luonnosta pienempi verkostovaatimus
31.7.2014
Valtioneuvosto hyväksyi vihdoin heinäkuun alussa uuden asetuksen pakkauksista ja pakkausjätteistä.
Asetuksen viilaaminen oli pitkä urakka, sillä varsinainen asetus hyväksyttiin tasan vuosi sen jälkeen, kun asetusluonnos kiersi toimijoiden nähtävänä.
Asetus säätää, miten tuottajan on järjestettävä käytettyjen pakkausten erilliskeräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu jätehuolto.
Asetuksen mukaan tuottajan tulee järjestää asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle vähintään 1 850 vastaanottopaikkaa. Vielä luonnosvaiheessa vaatimuksena oli 2 000 paikkaa. Jokaisessa 500 asukkaan taajamassa pitää olla vähintään yksi vastaanottopaikka.
Vaikka vastaanottopaikkojen määrävaatimusta on pienennetty, lopulliseen asetukseen on lisätty vaatimuksia keräyspaikkojen saavutettavuudesta sekä alueellisesti tasapuolisesta sijainnista taajamissa ja haja-asutusalueilla päivittäistavarakauppojen, muiden palvelujen tai yleisten kulkureittien yhteydessä.
Vain kierrätykseen kelpaavaa muovia
Muovipakkausten erilliskeräystä varten asetus vaatii tuottajilta vähintään 500 vastaanottopaikkaa, vähintään yksi jokaiseen yli 10 000 asukkaan taajamaan.
Koska muovien kierrätys Suomessa on vielä vähäistä, tuottajat saavat hakea Pirkanmaan ELY-keskukselta määräaikaisesti lupaa rajata muovin keräyksen koskemaan vain tiettyjä, kierrätettävissä olevia muovilaatuja.
Lisäksi tuottajien on perustettava vähintään 30 vastaanottoterminaalia yrityspakkausjätteelle ja kuntien ja jätealan toimijoiden keräämille pakkausjätteille.
Kunnat tai muut toimijat saavat jätelain nojalla perustaa rinnakkaisia ja täydentäviä keräysverkostoja.
Pakkauksiin liittyviä tuotevaatimuksia valvovaksi viranomaiseksi säädetään Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Se aloittaa työt heti, elokuun alussa.
Ei enää tavoitetta jätteen synnyn vähentämiselle
Asetus määrää, että pakkausjätteestä on käytettävä uudelleen tai kierrätettävä 90 prosenttia vuonna 2020. Markkinoille saatetuista pakkauksista on kierrätettävä vähintään 65 painoprosenttia.
Koska nykyisiin tilastointitietoihin ja -tapoihin liittyy paljon epävarmuustekijöitä, pakkausmateriaaleille asetettiin tavoite, joka kuvaa kierrätyksen tehostumista suhteessa vuoden 2012 tasoon. Metalli-, kuitu- ja puupakkausjätettä on vuonna 2020 kierrätettävä viisi prosenttia enemmän kuin vuonna 2012. Lasipakkausjätteen on kohennuttava 10 prosenttia ja muovipakkausjätteen 20 prosenttia.
Markkinatilanteiden ja BKT:n vaihtelevuuden takia asetukseen ei enää sisällytetty tavoitetta syntyvän pakkausjätemäärän vähentämisestä.
Tuottajille tuli materiaalikohtaisia sitovia vaatimuksia pakkausjätteen kierrätykselle. Vaatimuksiin ei sisällytetä pantillisia juomapakkauksia, joille on omat, erilliset tavoitteensa.
Alkaen 1.1.2016 tuottajien on päästävä kuitupakkausjätteessä 85 painoprosentin kierrätysasteeseen. Puupakkausten kierrätysasteen on oltava 17 painoprosenttia, lasipakkausjätteen 27, metallipakkausjätteen 75 ja muovipakkausjätteen 16 painoprosenttia.
Vuodesta 2020 alkaen kierrätysastevaatimukset tiukentuvat: lasipakkausjätteen tavoite nousee 40 painoprosenttiin, metallipakkausjätteen 80:een ja muovipakkausjätteen 22 painoprosenttiin.
Arvio: Kulut voivat kasvaa
Ympäristöministeriö teetti Suomen ympäristökeskuksella jo luonnoksen pohjalta arvioinnin uuden sääntelyn vaikutuksista. Arviointiraportti valmistui heinäkuun alussa, samaan aikaan pakkausjäteasetuksen kanssa.
Arvio tarkasteli asetuksen vaikutuksia palvelutasoon, saantoihin, kierrätysasteeseen, kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin.
Arvion mukaan pakkausjätteen keräys uuden asetuksen mukaisesti ei ole yhteiskunnalle kustannustehokkainta. Mahdollinen päällekkäinen ja täydentävä keräys kasvattaa kuluja. Tuottajat siirtävät kustannukset tuotteiden hintoihin ja kunnat voivat laskuttaa kuluttajia myös järjestämästään täydentävästä keräyksestä.
Kustannustehokkuus voi koheta, mikäli keräyslogistiikka tehostuu ja pakkausjätesaannot paranevat. Aiempaa suurempien ja likaisempien jätemäärien käsittely kuitenkin kasvattaa yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.
Toisaalta luonnonvaroja säästyy ja ympäristövaikutukset vähenevät, jos kierrätysmateriaaleilla saadaan aidosti korvattua neitseellisiä raaka-aineita ja fossiilisia polttoaineita.
Satoja keräyspisteitä lakkautetaan?
Jos vastaanottoverkosto toteutuu minimitason mukaisena, etenkin osa sellaisista alle 500 asukkaan taajamista, joissa ei ole kauppaa, voivat jäädä ilman pakkausjätteiden keräyspistettä. Metallin ja lasin keräys voi loppua noin 600–700 pisteessä.
Haja-asutusalueella saatetaan lakkauttaa jopa 1 800 lasin- ja metallikeräyspistettä. Kuitenkin vastaanottopiste sijaitsee todennäköisesti lähimmän kaupan yhteydessä, mikä vastaa muidenkin palvelujen saavutettavuutta.
Muovipakkausten vastaanoton palvelutaso kohenee kautta maan.
Palvelutasoon vaikuttaa se, kuinka paljon kunnat, jätelaitokset ja muut toimijat järjestävät täydentävää keräystä, esimerkiksi kiinteistökohtaista keräystä. Tämä vaikuttaa myös saantoihin.
Todennäköisesti tuottajat koettavat päästä pakkausten kierrätystavoitteisiin ensisijaisesti tehostamalla teollisuudesta, kaupoista ja yrityksistä kertyvien pakkausjätteiden kierrätystä.
Joka tapauksessa myös kuluttajapakkauksia on saatava kierrätykseen nykyistä enemmän, jotta Suomi pääsee yleisiin yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteisiin. Täyden tuottajavastuun vaikutukset pakkausjätteiden kierrätyksessä näkyvät kuitenkin vasta vuoden 2016 jälkeen.
Erimielisyydet hidastivat valmistelua
Asetus tuli voimaan heti, 10. heinäkuuta 2014 alkaen. Nopeaa voimaantuloa tarvitaan, sillä komissio on edellyttänyt, että säädösten olisi pitänyt olla voimassa aikapäivää sitten, jo viime vuoden syyskuussa. Asetusta kuitenkin viivästyttivät poliittiset erimielisyydet ja alan toimijoiden näkemyserot.
Tuottajavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan vasta ensi vuoden vappupäivästä alkaen ja verkostovaatimuksia 1. tammikuuta 2016 alkaen. Tuottajien on kuitenkin järjestettävä kunnan tai muiden toimijoiden järjestämän erilliskerätyn pakkausjätteen vastaanotto 1.5.2015 alkaen.
Ympäristöministeriö aikoo seurata, miten asetus vaikuttaa vastaanottopaikkojen saavutettavuuteen, kerätyn pakkausjätteen määrään ja kustannuksiin. Asetuksen toimivuudesta tehdään vielä selvitys ja arvio kolmen vuoden kuluttua.
Lisätietoja:
https://uusiouutiset.fi/PerustelumuistioPakkaus.pdf
https://uusiouutiset.fi/AsetusPakkaus.pdf