Luonnonväriaineet tekstiilien värjäyksessä: Ekologinen vaihtoehto sivuvirtamateriaaleista

Luonnonväriaineiden käyttö tekstiilien värjäyksessä on noussut esiin innovatiivisena ratkaisuna, joka yhdistää ekologisuuden, kestävyyden ja upean väripaletin. Yhä useammat vaatevalmistajat pyrkivät tarjoamaan ekologisia vaihtoehtoja perinteisten synteettisten väriaineiden sijaan, kertoo Roosa Helander Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Aina kun kuluttajat punnitsevat kestäviä ja ympäristöystävällisiä valintoja, tekstiiliala on yksi keskeisimmistä tarkastelun kohteista varsinkin tekstiilituotannon eettisyyden ja resurssien käytön näkökulmasta. Tekstiilituotannon ongelmista on puhuttu jo pitkään. Kuluttajat ovat yhä tietoisempia tekstiilialan kiistellyistä kestävyys- ja vastuullisuuskysymyksistä.

Kuluttajien lisääntyneisiin vaatimuksiin on pyritty vastaamaan kehittämällä esimerkiksi uusia tapoja eristää väriaineita luonnosta. Aiheen parissa onkin tehty viime vuosina pitkäjänteistä ja laajaa tutkimusta.

Vaikka tekstiilituotannon vastuullisuudesta keskustellaankin paljon, tietämys tuotteiden värjäyksessä käytetyistä kemikaaleista ja niiden ympäristövaikutuksista on kuluttajille vielä melko uutta.

Takaisin luontoon

Perinteisesti tekstiilien värjäämisessä on käytetty synteettisiä kemikaaleja, jotka ovat tehokkaita, mutta myös haitallisia sekä ympäristölle että ihmisten terveydelle. Tutkimus- ja kehitystyön edetessä on kuitenkin päätetty mennä tekstiilien värjäyksessä pari askelta taaksepäin, takaisin luontoon.

Luonnonväriaineiden hyödyntäminen tekstiiliteollisuudessa ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös kestävä vaihtoehto, joka vastaa yhä kasvavaan kuluttajien kysyntään vastuullisesti ja kestävästi valmistettujen tekstiilien markkinoilla.

Luonnonväriaineet ovat peräisin kasveista, kukista, juurista ja jopa hyönteisistä. Ne tarjoavat upean valikoiman rikkaita ja eläväisiä värejä, jotka eivät ainoastaan ole tyylikkäitä, vaan myös kuormittavat ympäristöä merkittävästi vähemmän kuin synteettiset väriaineet.

Luonnonväriaineiden käytöllä onkin monia mahdollisia etuja, kuten vähentynyt kemikaalien käyttö, pienempi vesijalanjälki ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.

Lupaavia tuloksia

Luonnonvärien hyödyntämismahdollisuuksia on tutkittu Hämeen ammattikorkeakoulussa jo vuosien ajan useammassakin eri tutkimushankkeessa ja tulokset ovat olleet lupaavia.

Yksi luonnonvärien kehittämiseen keskittyvistä hankkeista on Bioraaka-aineosaamisen keskus (BIO-OSAKE), jossa tavoitteena on yhdistää teollisuuden sivuvirtoja raaka-aineeksi tarjoavia ja hyödyntäviä yrityksiä keskenään, sekä pilotoida raaka-aineiden jalostusmahdollisuuksia ja löytää uusia arvoa nostavia käyttökohteita teollisuuden sivuvirroille.

Vaatimattomista puunkuorista arvokasta väriainetta

Synteettisten värien valmistaminen on halpaa, ne ovat kestäviä ja laadunvaihtelut minimaalisia, minkä vuoksi ne ovat valtavirtaa verrattuna luonnonväreihin. Tilannetta pyritään muuttamaan kehittämällä uusia innovaatioita ja tapoja tuottaa väriaineita kestävästi, tinkimättä kuitenkaan lopputuotteen laadusta.

Yksi BIO-OSAKE-hankkeen pääteemoista oli tutkia sahateollisuudessa syntyvien puunkuorten hyödyntämismahdollisuutta kankaanpainannan väriaineina.

Puunkuoret ovat sahateollisuuden sivuvirtaa, jota tällä hetkellä hyödynnetään polttamalla energiaksi vailla muuta käyttötarkoitusta. Ajatuksena olikin löytää uusi arvoa nostava sovelluskohde vaatimattomille puunkuorille uuttamalla yksinkertaisella ja helposti skaalattavalla kuumavesiuutolla puunkuorista arvokkaita värejä sekä selvittää niiden soveltuvuutta kankaanpainantaan.

Tutkittavina puulajeina käytettiin männyn, kuusen ja pajun kuorta.

Ensin puunkuorista erotettiin väriainetta uuttamalla, minkä jälkeen uute sumukuivattiin, jolloin väriaineesta saatiin jauhemaista ja se oli helposti hyödynnettävissä.

Kankaanpainannan testaus toteutettiin yhteistyössä Forssalaisen Rykkerin kanssa, jossa puunkuorivärit yhdistettiin painoemulsion väriaineeksi pellavakankaalle.

Lopuksi värien soveltuvuutta kankaanpainantaan arvioitiin testaamalla painettujen värien valon- ja pesunkestävyyttä.

Puunkuorista uutettujen värien todettiin olevan hyvin valoa kestäviä. Tulokset ennustavat värien kestoa muuttumattomana jopa 15–50 vuotta, mikä on tekstiilien normaalin käyttöiän huomioiden erittäin hyvä tulos. Myös pesunkestävyyskokeiden alustavat tulokset olivat lupaavia.

Uniikkeja sävyjä ekologisesti

”Luonnonvärejä on käytetty kankaan värjäämiseen varmasti yhtä kauan kuin on ollut kankaitakin. Nyt pääsimme kuitenkin kokeilemaan miten ekologiset luonnonvärit sopivat kankaanpainannassa käytettävien väripohjien kanssa käytettäviksi”, Rykkerin Marjut Pylkkänen-Kujamäki kommentoi.

Pylkkänen-Kujamäki näkee, että luonnonväreistä saadaan hyvin kauniita ja uniikkeja sävyjä, joita ei ole mahdollista saada nykyisin käytössä olevilla pigmenteillä.

Etenkin pajunkuoriuutteella saatu väri yllätti hänet positiivisesti: väri oli helppo työstää ja sävy oli miellyttävä beige, jota tavallisesti on vaikea toistaa synteettisillä väreillä.

”Näkisin, että puunkuorivärit ovat erittäin kauniita ja sopivat erityisesti sisustustekstiileihin. Vaatteissa värien kestävyyttä täytyy vielä tutkia enemmän ja haluammekin jatkaa niiden parissa työskentelyä”, Pylkkänen-Kujamäki jatkaa.

Puunkuorivärien kehittämistä ja kokeita jatketaan myös tulevissa tutkimushankkeissa. Tavoitteena onkin saada puunkuoriväreillä painettu tuote kaupallistettua.

Luonnonväriaineet tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon perinteisille synteettisille väreille. Niiden käyttö värjäyksessä tuo tekstiileihin ainutlaatuisen, orgaanisen ilmeen samalla kun vältetään haitallisia ympäristövaikutuksia. Ne tarjoavat myös upean maanläheisen väripaletin, joka viehättää niin suunnittelijoita kuin kuluttajiakin. Luonnonväreissä piilee valtava potentiaali, täytyy vain löytää tavat hyödyntää ja jalostaa niitä kestävällä tavalla.

Teksti ja kuvat: Roosa Helander.

Roosa Helander toimii projekti-insinöörinä Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Tech tutkimusyksikössä sekä EU:n rakennerahaston rahoittamassa, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä Bioraaka-aineosaamisen keskus-tutkimushankkeessa.