Merenpinnan nousu uhkaa upottaa Suomen hiekkarantoja ja rantaniittyjä

Jos päästövähennykset epäonnistuvat, meren pinta voi nousta Suomen rannikolla upottaen alleen merkittävän osan arvokasta rantaluontoa.

Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli viidennes hiekkarannoista ja merenrantaniityistä voi kadota vuosisadan loppuun mennessä.

700 eliölajin elinympäristö vaarassa hukkua

Tutkijat selvittivät ensimmäistä kertaa, miten merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon luontotyyppeihin Suomessa.

Tulokset ovat huolestuttavia: todennäköisimpänä pidetyn kehityskulun mukaan 22–23 prosenttia merenrantaniityistä ja hiekkarannoista katoaa veden alle vuoteen 2100 mennessä.

Merenpinta saattaa nousta nopeamminkin ja luontotyyppien kato olla selvästi laajempaa, erityisesti, jos päästövähennykset epäonnistuvat.

”Rannikon luontotyypit ovat hyvin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Niiden katoaminen olisi korvaamaton menetys myös hiekkarannoilla ja merenrantaniityillä eläville lähes 700 eliölajille”, sanoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.

Tie tai pelto ei muutu rantaniityksi

Tutkijat selvittivät myös, voivatko luontotyypit siirtyä uusille alueille sisämaahan päin nousevan merenpinnan tieltä.

Tulosten mukaan siirtymistä estävät muun muassa rakennettu ympäristö, jyrkät rinteet ja sopimaton maaperä.

”Monin paikoin rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri estävät luontotyyppien siirtymisen uusille alueille. Vaikka tilaa olisi teoriassa, kaikki alueet eivät sovi uusiksi rantaniityiksi tai hiekkarannoiksi”, toteaa Aalto-yliopistossa aiheesta diplomityönsä tehnyt paikkatietoasiantuntija Elisa Kropsu.

Peruuttamattomia muutoksia, jos ei toimita

Tutkijat korostavat, että rannikon luonnon turvaaminen edellyttää aktiivisia toimia jo nyt.

”Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi rannikon suojelualueiden laajentaminen, nykyisten alueiden luonnontilan parantaminen sekä mahdollisten uusien alueiden varaaminen ja kunnostaminen rannikon luontotyypeille”, sanoo geoinformatiikan apulaisprofessori Maaria Nordman Aalto-yliopistosta.

”Ilman ohjaavaa maankäytön suunnittelua ja suojelua luontotyypit eivät välttämättä löydä uutta paikkaa, ja osa rannikkoluonnosta voi kadota peruuttamattomasti.”

Tutkimus on äskettäin julkaistu Boreal Environment Research -lehdessä.

Teksti: Uusiouutisten toimitus

Kuva: SYKE ja Aalto. Laajalahden luonnonsuojelualue Espoossa on esimerkki merkittävästä rantaluontoalueesta.