Poistotekstiileille kotimainen arvoketju

Kuvat: Pekka Karppinen. Henna Knuutila ja Elli Ojala toivovat, että poistotekstiileille löytyisi kotimaisia kierrätyskohteita.

Poistotekstiilien keräys, lajittelu ja jatkojalostus kietoutuvat kunnianhimoiseksi kokonaisuudeksi Telaketju-verkostossa. Tavoitteena on kotimainen arvoketju.

Projektipäällikkö Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta määrittelee Telaketjun sateenvarjoksi, jonka alla runsaslukuiset ja monimuotoiset toimijat ponnistelevat kohti yhteistä päämäärää: koko maan kattavaa poistotekstiilien käsittelyjärjestelmää.

”Mukaan tarvitaan erityisesti innovatiivisia yrityksiä, muuten tämä ei käynnisty.”

Arvoketjun alussa on kuluttaja, jolle järjestelmän pitäisi olla kristallinkirkas.
”Kuluttajien on tärkeää tietää, mitä tekstiilejä palautetaan minnekin ja mitä niille tapahtuu sen jälkeen. Ketjun läpinäkyvyys on todella tärkeä asia”, Knuutila linjaa.

”Kuluttajalle tekstiili voi olla rakas, ja sitä pidetään viimeiseen saakka. Silloin halutaan, että se myös käsitellään ja kierrätetään hyvin.”

Toimiva järjestelmä tunnustaa ihmisten erilaisuuden. Osa kuluttajista on valmis lajittelemaan poistotekstiilinsä väreittäin ja materiaaleittain, mutta osa haluaa vain viedä kaiken helposti yhteen paikkaan. Viennillä kolmansiin maihin ja energiakäytöllä on omat roolinsa poistotekstiilikysymystä ratkaistaessa.

”Kaikissa prosesseissa syntyy sivuvirtoja, joita on osattava hallita haitallisten aineidenkin osalta. Jos kaikelle kerätylle tekstiilille ei löydy uudelleen- tai kierrätyskäyttöä, vaan osa siitä menee esim. energiantuotantoon, niin sekin on hyvä sanoa ääneen.”
Knuutila painottaa, ettei ole mieltä kierrättää vain kierrätyksen vuoksi, vaan suunnitella koko prosessi alusta loppuun.

Keräysmateriaali tarkassa syynissä

17 kunnan alueella toimiva Lounais-Suomen Jätehuolto on vahvasti mukana kehittämässä poistotekstiilien keräystä ja lajittelua. Telaketjua edeltäneessä, Turun ammattikorkeakoulun kanssa toteutetussa Tekstiili 2.0 -pilottihankkeessa lähdettiin rohkeasti kokeilemaan erilliskeräilyä turuilla ja toreilla alkuvuodesta 2016.

”Huomasimme, että ihmisillä oli siihen suuri innostus, ja saimme paljon kiitosta keräyksen käynnistämisestä”, jätehuoltoyhtiön kiertotalousasiantuntija Sini Ilmonen kertoo.

Poistotekstiilejä kerätään kaikissa yhtiön toimialueen jätekeskuksissa ja lajitteluasemilla. Raumalla ja Itä-Uudellamaalla on käynnistetty omat keräyskokeilunsa, joiden tuloksia verrataan Lounais-Suomesta saataviin kokemuksiin. Kuluttajien keräysastioihin kiikuttamat tekstiilit kuljetetaan lajiteltaviksi ja tutkittaviksi työttömien yhdistyksille Turkuun ja Kaarinaan. Yhdistysten työntekijät kirjaavat, minkä verran mitäkin materiaaleja astioihin tuodaan ja lajittelevat kaiken materiaalin tilausten sekä hyödyntäjien tarpeiden mukaan.

”Jos ketjun alkupäätä ei tunneta, monet toimijat, jotka voisivat hyötykäyttää poistotekstiilejä omissa prosesseissaan, eivät ehkä uskalla lähteä kehittämään uusia ratkaisuja.”

Pelkästään tänä vuonna keräykseen on tuotu yli 75 tonnia poistotekstiiliä Lounais-Suomen Jätehuollon alueella. Määrä luultavasti kasvaisi entisestään, jos poistotekstiilin keräysastiat tuotaisiin lähelle asukkaita, esim. kauppojen pihoille. Kokeilun aikana ei kuitenkaan ole lähdetty tavoittelemaan suuria keräysmääriä.

”Jos tavaraa tulisi vielä enemmän, yhdistykset eivät pystyisi käsittelemään sitä. Tekstiilien samanaikainen tutkiminen tekee lajittelusta hitaampaa, mutta haluamme enemmän tietoa.”

Eri paikkakunnilla on käytössä erilaisia keräysastioita, joiden soveltuvuutta tekstiileille seurataan: Houkutteleeko jokin astiatyyppi heittämään sinne asiaankuulumatonta tavaraa, kuten sanomalehtiä tai biojätettä? Varsinkin alkuvaiheessa kuluttajaviestinnällä on suuri merkitys, ja myös sen vaikuttavuutta tutkitaan Telaketjussa.

Homeessa työterveysriski

”Astioista löytyy yhä ikäviä yllätyksiä – vanha sirkkelin terä on ollut yksi hurjimmista jutuista. Suurin haaste on kuitenkin siinä, että astioihin tuodaan vahvasti haisevia, homeisia tai kostuneita tekstiilejä, jotka saattavat pilata suurenkin tekstiilierän”, Ilmonen pahoittelee.

Homeista materiaalia ei voi käsitellä terveysriskin takia. Tekstiilit pyydetään tuomaan suljetuissa muovipusseissa juuri siitä syystä, etteivät ne kostuisi keräysastiassa.

Elokuun alussa Lounais-Suomen Jätehuolto aloitti poistotekstiilin keräyskokeilun kolmella turkulaisella asuinalueella. Kokeilulla halutaan selvittää asumismuotojen, keräystapojen ja viestintäkeinojen vaikutuksia asukkaiden tekstiilinlajitteluhalukkuuteen sekä kerätyn poistotekstiilin laatuun. Mukana kokeilussa on hyväntekeväisyysjärjestö UFF. Keräyspisteille on sijoitettu vieretysten kaksi astiaa: UFF:n astiaan pyydetään laittamaan vain hyviä, uudelleenkäyttöön kelpaavia tekstiilejä, jätehuoltoyhtiön laatikkoon huonompaa, rikkinäistä materiaalia.

”Meidän kannaltamme olisi tietysti toivottavaa, että saisimme omista astioistamme meille käyttökelvottoman tavaran pois, koska se on meille pelkkää kulua”, UFF:n vaatekeräyspäällikkö Jari Töyrynen sanoo.

Lajittelu on käsityötä

Poistotekstiilien lajittelu tapahtuu käsin niin meillä kuin maailmallakin. Materiaalien luotettavaan erotteluun kykenevä koneellinen tunnistus ja siihen vaadittavan laitekannan kehittäminen lukeutuvat Telaketjun suurimpiin haasteisiin.

”Tällä hetkellä olemme niskalapun varassa, ja sekään ei kerro sataprosenttisella varmuudella, mitä vaatemateriaali sisältää”, Ilmonen toteaa.

Tämä on ongelma, jos hyödyntäjä kelpuuttaa vain täysin puhdasta materiaalia.
”Kun kehitetään prosessi, joka on todella tarkka tai arka, materiaalin laatu pitää pystyä varmistamaan koneellisesti.”

Henna Knuutila katsoo, että volyymien kasvaessa koneellisen käsittelyn tarvekin lisääntyy.
”Kun tavaraa on paljon, ei nappeja ja vetoketjuja ole enää kannattavaa poistaa käsin.”
Materiaali- ja kemikaalisisältöjen tunnistaminen on tärkeää myös poistotekstiilien jalostusarvon nostamiseksi.

”Kaikille fraktioille ei välttämättä löydy loppukäyttöä Suomesta, mutta lajittelun ja prosessoinnin kautta ulkomaille pystytään viemään esimerkiksi valkaistua uusiokuitua pelkkien vaatepaalien sijaan”, Knuutila visioi.

Manuaalisessa lajittelussakin on yhä parantamisen varaa. Telaketjussa koulutetaan lajittelijoita tunnistamaan keräysmassan seasta vintage-aarteita ja vaikkapa historiallisia bändipaitoja – siihen eivät koneet kykene.

”Kaikkein parastahan on, jos poistotekstiili voidaan uudelleenkäyttää sellaisenaan.”
”Tulevaisuus on suljetussa kierrossa”

Kuluttaja on vahvasti kuvassa paitsi ketjun alku- myös loppupäässä.

”Poistotekstiilituotteita on saatava kuluttajalle asti. Turha tekstiilejä on lajitella eri jakeisiin, jos niistä ei tehdä mitään”, Finlaysonin vastuullisuuskoordinaattori Elli Ojala toteaa.
Yritys on mukana Telaketjussa isoin ja positiivisin odotuksin.

”On hyvä tunne siitä, että olemme tekemässä jotain suurta ja oikeasti ratkaisemassa tekstiilijäteongelmaa.”

Finlaysonilla vanhoista lakanoista ja farkuista on loihdittu muun muassa uusia pyyhkeitä, mattoja ja tyynynpäällisiä. Kuluttajilta tuleva poistotekstiili on tuotevalmistajille lähtökohtaisesti hankalampaa raaka-ainetta kuin tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaali.

”Tasalaatuisesta leikkuujätteestä on helpompi tehdä uutta lankaa, kun tasan tarkkaan tiedetään, mitä se sisältää.”

Haasteita riittää myös valmistuksen kotimaisuudessa.
”Totta kai olisi hienoa, jos pystyisimme tekemään kaikki tuotteet Suomessa, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti järkevää, eikä esim. kierrätyslangan tai -kankaan valmistajia tahdo vielä löytyä.”

Finlaysonilla on huomattu kuluttajien kasvava kiinnostus kierrätystuotteisiin ja vastuullisempiin materiaaleihin.

”Kuluttajat ovat alkaneet tiedostaa puuvillantuotannon ongelmat. Valmistajien on löydettävä vaihtoehtoja neitseelliselle puuvillalle. Selluloosapohjaiset kuidutkin ovat hyvä juttu, mutta meidän kannaltamme puuvillakuidun suljetussa kierrossa on ehdottomasti se tulevaisuus.”
Kemiallisen kierrätyksen pilottihankkeita seurataan erityisellä mielenkiinnolla, koska siinä kuidun pituus saadaan pysymään huippuluokkaisena; mekaanisessa kierrätyksessä kuitu lyhenee.

Kiertotalous ei kannata – vielä

Telaketju-verkoston voimaan uskoo myös ekologisten työvaatteiden valmistukseen erikoistunut Touchpoint.

”Olemme saaneet uusia yhteistyökuvioita aukeamaan Telaketjun kautta”, toimitusjohtaja Outi Luukko kiittelee.

Yrityksen perustaja ja myyntijohtaja Carita Peltonen pitää merkityksellisenä, että verkosto luo yrityksille uuden konsortion, joka mahdollistaa kiertotalouden palvelumallien kehittämisen b-to-b -asiakkaille.

”Monille yrityksille kiertotalous on vielä aika hämärän peitossa. Näemme siinä kuitenkin valtavan potentiaalin liiketoiminnankin näkökulmasta: Voimme tehdä positiivisia asioita ympäristön hyväksi ja samalla löytää työllistäviä merkityksiä kasvun kautta.”
Touchpointissa myönnetään, että vielä toistaiseksi kiertotaloushankkeet syövät kannattavuutta.

”Uskomme kuitenkin, että sateenkaaren päässä odottaa kiertotalouden aarrearkku!”, Luukko myhäilee.

Työvaatteiden kohdalla puhutaan suurista volyymeista, mikä luo Peltosen mukaan huikeita näkymiä poistotekstiilien hyödyntämiseen.

”Esimerkiksi laivayhtiöillä voi mennä työvaatteiden ohella poistoon valtavia määriä vuodevaatteita ja sisustuskankaita.”

Rattaat pyörivät, juna liikkuu

Telaketjun julkinen hankerahoitus päättyy vuoden 2018 lopulla. Henna Knuutila on vakuuttunut siitä, että kerran liikkeelle päästyään ei poistotekstiilijuna enää hevillä pysähdy.
”Hankkeet tulevat ja menevät, mutta jos kehitetään kokonaan uusi teollisuudenala, niin eihän se pääty.”

”Yrityksillä on omia demojaan, joista odotamme ensimmäisiä tuloksia jo puolen vuoden sisällä. Koko ekosysteemin toimintakuntoon saaminen ei tietenkään tapahdu hetkessä, vaan vie ehkä viisikin vuotta.”

Yhteinen tahtotila on Telaketjun moottori, mutta uusien teknologioiden ja innovaatioiden luomiseen vaaditaan myös riskirahoitusta, jonka hankkiminen ei ole helppoa Suomen kokoisessa maassa.

”Jos koko ketjua ei saada rakennettua kotimaisin voimin, tehdään sitten kansainvälistä yhteistyötä. Uskon, että Telaketju synnyttää innovaatioita, joita voidaan viedä ulkomaille.”

Koko ketju Suomeen?

Toistaiseksi hanketoimijat pitävät kiinni alkuperäisestä tavoitteesta, kokonaan kotimaisen arvoketjun luomisesta.
”Ainakaan vielä ei kukaan ole lyönyt hanskoja tiskiin!”

Turussa ja Kaarinassa lajitelluille poistotekstiileille etsitään aktiivisesti jatkokäyttäjiä – varsinkin sellaisia, jotka pystyisivät hyödyntämään isoja määriä. Sini Ilmonen toivoo, että ensi vuoden loppuun mennessä hyödyntäjiä on löytynyt riittävästi.

”Muussa tapauksessa jatkossa kerätään ehkä vain tiettyjä jakeita, joille on hyödyntämisratkaisu tiedossa. Ihan näin laajasti ei poistotekstiilejä kannata kerätä, ellei isolle massalle löydy kanavia.”

Telaketjun verkkosivuilla on lomake, jolla esim. yritykset voivat tilata haluamiaan tekstiilejä (http://www.telaketju.fi).

”Meiltä saa materiaaleja testeihin ilmaiseksi tai itsenoutohintaan, perimme vain postimaksut.”
Erikoisemmatkin tilaukset pyritään toteuttamaan, vaikka siihen menisi enemmän aikaa.
”Kaikkea kerätään, jotta saataisiin pienetkin tekstiilijaevirrat eteenpäin”, Ilmonen kannustaa kokeiluihin.

Työttömien yhdistykset saavat poimia hyväkuntoisimmat poistomateriaalit omiin myymälöihinsä, ja osansa saavat myös yömajat ja seurakuntien kirpputorit.

”Järjestämme lisäksi penkojaisia, joihin kutsumme paikallisia ihmisiä tekemään edullisia löytöjä. Seassa voi olla muun muassa hienoja kankaita, joille ei ole löytynyt tilaajia.”

Tie toimivaan ja kannattavaan poistotekstiilien käsittelyjärjestelmään on pitkä ja kenties kivinenkin, mutta Ilmosella riittää uskoa perillepääsyyn.

”Tässä on ihan mahtavaa se, että koko ketjun jokaisesta kohdasta on saatu toimijoita mukaan, ja kaikilla on sama tavoite. Jos tämä ei tällä porukalla onnistu, niin en tiedä millä!”