Miksi kiertotalouden edistyminen tuntuu hitaalta ja mitä saatamme jättää huomaamatta

Kuva: Michael Hanfin albumi. Michael Hanf on Helsingissä toimiva strategia- ja vastuullisuusneuvonantaja sekä iksait Venturesin toimitusjohtaja. Hän työskentelee yritysten ja julkisten organisaatioiden kanssa strategian, systeemisen muutoksen ja kestävyyden liiketoimintavaikutusten parissa. Hän on myös Matters of Consequence -podcastin juontaja.
Facebooktwitterlinkedin

Huolimatta merkittävistä edistysaskelista kiertotalousratkaisuissa eteneminen kohti laajamittaista käyttöönottoa on edelleen epätasaista. Monet yritykset ovat kehittäneet teknisesti toimivia ja ympäristön kannalta hyödyllisiä ratkaisuja, mutta ne kamppailevat siirtyäkseen pilotointivaiheesta tai kapeista sovelluksista laajempaan käyttöön.

Tämä sitkeä kuilu potentiaalin ja mittakaavan välillä herättää keskeisen kysymyksen: miksi kiertotalouden edistyminen näyttää usein hitaalta tai pirstaleiselta?

Yleinen selitys keskittyy yksittäisten ratkaisujen kypsyyteen tai kilpailukykyyn. Viimeaikaiset keskustelut yritysten, tutkijoiden ja julkisten organisaatioiden kanssa viittaavat kuitenkin toisenlaiseen näkökulmaan.

Keskeinen haaste ei ole ratkaisujen puute, vaan vaikeus sovittaa yhteen ne järjestelmät, joissa ratkaisujen on toimittava.

Järjestelmät suosivat yhä lineaarisia malleja

Kiertotaloushankkeita arvioidaan usein niiden sisäisen arvon perusteella, kuten tehokkuuden paranemisen, päästövähennysten tai pitkän aikavälin kustannusetujen kautta. Vaikka nämä ominaisuudet ovat tärkeitä, ne eivät yksin riitä varmistamaan käyttöönottoa.

Markkinat, sääntelykehykset, infrastruktuuri ja hyväksyntä ovat pitkälti kehittyneet lineaaristen tuotanto- ja kulutusmallien ympärille. Nämä tekijät ovat syvästi toisiinsa kytkeytyneitä ja vahvistavat toisiaan. Tämän seurauksena kiertotalousratkaisut kohtaavat usein rakenteellisia haittoja, vaikka ne olisivat tietyissä suhteissa parempia.

Se, mikä usein koetaan “kitkana”, ei siis ole satunnaista vaan systeemistä.

Sääntelyn epävarmuus, kierrätysmateriaalien hintahaitat, riittämätön infrastruktuuri ja pirstaleiset arvoketjut mainitaan usein esteinä. Yhdessä ne heijastavat järjestelmää, joka edelleen priorisoi materiaalien ja arvon lineaarisia virtoja.

Tästä näkökulmasta hidas edistyminen ei ole poikkeus, vaan odotettavissa oleva seuraus nykyisistä järjestelmädynamiikoista.

Kuva 1: Michael Hanf. Kiertotalousratkaisut ovat upotettuina järjestelmiin, jotka on suunniteltu lineaarisille virroille. Epäyhteensopivuus sääntelyn, markkinoiden, infrastruktuurin ja hyväksynnän välillä luo rakenteellisia esteitä käyttöönotolle ja skaalautumiselle.
Kuva 1: Michael Hanf. Kiertotalousratkaisut ovat upotettuina järjestelmiin, jotka on suunniteltu lineaarisille virroille. Epäyhteensopivuus sääntelyn, markkinoiden, infrastruktuurin ja hyväksynnän välillä luo rakenteellisia esteitä käyttöönotolle ja skaalautumiselle.

Koordinaatio-ongelma hidastaa kiertotaloussiirtymää

Kiertotalouteen siirtymisen keskeinen piirre on laaja koordinoinnin tarve eri toimijoiden ja sektoreiden välillä.

Monien ratkaisujen toimivuus riippuu täydentävien elementtien samanaikaisesta kehittymisestä.

Kierrätysteknologiat vaativat toimivia keräysjärjestelmiä. Keräysjärjestelmät riippuvat kuluttajakäyttäytymisestä ja taloudellisista kannustimista. Kierrätysmateriaalien markkinat puolestaan edellyttävät standardeja, luottamusta ja vakaata kysyntää. Yksikään toimija ei hallitse näitä keskinäisriippuvuuksia.

Tämä luo koordinaatio-ongelman, joka hidastaa käyttöönottoa.

Yritykset saattavat epäröidä investointeja ilman sääntelyn selkeyttä tai markkinakysyntää. Päättäjät voivat viivyttää toimia ilman näyttöä skaalautuvuudesta. Sijoittajat edellyttävät usein todistettuja liiketoimintamalleja ennen pääoman sitomista. Asiakkaat puolestaan odottavat kilpailukykyistä hintaa ja helppoutta.

Tällaisessa ympäristössä jopa hyvin kehitetyt ratkaisut voivat kamppailla saavuttaakseen kriittisen mittakaavan. Tätä dynamiikkaa havainnollistaa kuva 2.

Kuva 2: Michael Hanf. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää koordinoitua toimintaa useiden toimijoiden kesken. Keskinäisriippuvuudet luovat “odotuspelin”, joka hidastaa käyttöönottoa, vaikka yksittäiset ratkaisut olisivat toimivia.
Kuva 2: Michael Hanf. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää koordinoitua toimintaa useiden toimijoiden kesken. Keskinäisriippuvuudet luovat “odotuspelin”, joka hidastaa käyttöönottoa, vaikka yksittäiset ratkaisut olisivat toimivia.

Lisäksi nykyiset taloudelliset kannustimet suosivat monin paikoin edelleen lineaarisia malleja.

Neitseelliset materiaalit ovat usein halvempia kuin kierrätetyt vaihtoehdot, osin siksi, että ympäristökustannuksia ei täysin sisällytetä hintoihin. Vakiintunut infrastruktuuri tukee suurivolyymisia lineaarisia järjestelmiä kiertotalousvirtojen sijaan. Hankintakäytännöt ja suorituskykymittarit painottavat usein lyhyen aikavälin kustannustehokkuutta pitkän aikavälin resurssiarvon sijaan.

Tämä luo rakenteellisen epäsuhdan järjestelmätason hyötyjen ja yritystason päätöksenteon välille.

Skaalautumisen edellytysten muuttaminen

Näiden dynamiikkojen tunnistaminen siirtää huomion yksittäisten ratkaisujen skaalaamisesta kohti systeemisen muutoksen mahdollistamista.

Keskeinen kysymys ei ole vain, miten kiertotalousratkaisuja voidaan parantaa, vaan miten luodaan olosuhteet, joissa ne voivat kilpailla ja kasvaa. Tämä edellyttää samanaikaisia kehitystoimia useilla osa-alueilla, kuten sääntelykehyksissä, markkinamekanismeissa, infrastruktuuri-investoinneissa ja standardoinnissa.

Yrityksille tämä tarkoittaa laajempaa strategista lähestymistapaa. Menestys kiertotaloudessa ei perustu pelkästään teknologiseen tai liiketoimintamallien innovointiin, vaan myös aktiiviseen vuorovaikutukseen ympäröivän järjestelmän kanssa. Tämä voi tarkoittaa yhteistyötä arvoketjuissa, osallistumista toimialahankkeisiin ja vuoropuhelua päättäjien kanssa. Monissa tapauksissa kilpailuetu liittyy kykyyn toimia muuttuvissa järjestelmäolosuhteissa ja vaikuttaa niiden muotoutumiseen.

Myös päättäjille ja julkisille toimijoille vaikutukset ovat merkittäviä. Hajanaiset tai epäjohdonmukaiset politiikkatoimet voivat lisätä epävarmuutta ja hidastaa investointeja. Tehokas politiikkasuunnittelu edellyttää systeemistä näkökulmaa, jossa huomioidaan eri ohjauskeinojen yhteisvaikutukset.

Hinnoittelumekanismit, sääntely, julkiset hankinnat ja tukijärjestelmät vaikuttavat kaikki samaan järjestelmään. Näiden osa-alueiden yhteensovittaminen voi merkittävästi nopeuttaa siirtymää.

Järjestelmämuutos ei etene suoraviivaisesti

On myös tärkeää tunnistaa, että systeemitason muutos on luonteeltaan epälineaarista. Hitaan edistymisen jaksot voivat johtaa nopeisiin muutoksiin, kun keskeiset edellytykset täyttyvät ja käännepisteet saavutetaan. Tämä ei vähennä siirtymän monimutkaisuutta, mutta korostaa pitkäjänteisyyden merkitystä kaikille toimijoille.

Lopulta kokemus kiertotalouden hitaasta etenemisestä voi kuvastaa vähemmän innovaatioiden puutetta ja enemmän tarvittavan muutoksen mittakaavaa.

Kiertotalousratkaisut eivät ainoastaan astu olemassa oleville markkinoille, vaan haastavat niiden taustalla olevat rakenteet ja oletukset.

Tästä näkökulmasta nykyvaihe voidaan ymmärtää siirtymänä yksittäisistä ratkaisuista kohti systeemistä yhteensopivuutta. Tämän yhteensopivuuden saavuttaminen on edelleen monimutkainen ja jatkuva prosessi, mutta se on keskeistä kiertotalouden täyden potentiaalin vapauttamiseksi.

Teksti: Michael Hanf, Managing Director, iksait Ventures

Kuva: Michael Hanfin albumi. Michael Hanf on Helsingissä toimiva strategia- ja vastuullisuusneuvonantaja sekä iksait Venturesin toimitusjohtaja. Hän työskentelee yritysten ja julkisten organisaatioiden kanssa strategian, systeemisen muutoksen ja kestävyyden liiketoimintavaikutusten parissa. Hän on myös Matters of Consequence -podcastin juontaja.

Facebooktwitterlinkedin
Uusiouutiset
Yksityisyyden yleiskatsaus

Käytämme evästeitä (cookie) palvelun käytön tilastointiin ja kieliasetuksen valinnan säilyttämiseen.