Paine kasvaa globaalille muovisopimukselle

Facebooktwitterlinkedin

Maailma tarvitsee kansainvälisen muovisopimuksen pysäyttämään muovijätteen vuodon ympäristöön.

Paine tällaisen globaalin sopimuksen laatimiseen kasvaa.

Pohjoismaiden ympäristöministerit ehdottavat, että tehtäisiin laaja, globaali muovisopimus.

Se asettaisi yhteiset, maailmanlaajuiset tavoitteet muovien kestävälle tuotannolle ja kuluttamiselle. Hallituksilla olisi kansallista liikkumavaraa toteutuskeinojen suhteen.

 

Suomen tiekartta mallina

 

Globaalisti olisi sitouduttava kansainvälisiin kestävyyskriteereihin. Työkaluna toimisivat kansalliset muovisuunnitelmat.

Suomi laati oman kansallisen muovitiekarttansa jo 2018. Työstä saatuja hyviä kokemuksia on käytetty pohjoismaisen raportin laadinnassa.

”Suomessa on erittäin hyvät kokemukset kansallisesta muovitiekarttatyöstä. Laaja toimijajoukko on vauhdittanut yhdessä toimia, joilla vähennetään muoveista aiheutuvia haittoja ja edistetään muovien kierrätystä ja korvaamista”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen jakaa tunnustusta.

YK:n ympäristökokous UNEA hyväksyi jo vuonna 2017 pitkän aikavälin vision merten muoviroskaantumisen lopettamiseksi.

Pohjoismaiden ministerineuvosto lanseerasi 19. lokakuuta raportin ja yhteiset linjaukset, joiden pohjalta olisi mahdollista laatia globaali sopimus.

Kun sopimus koskisi muovien tuotantoa ja kulutusta, pystyttäisiin parhaiten ottamaan kokonaisvaltainen ote kaikkiin muovien elinkaaren aikaisiin vuotokohtiin.

Esimerkiksi muovituotteiden suunnitteluvaiheessa on vältettävä haitallisia aineita ja suunniteltava tuotteet pitkäikäisiksi, korjattaviksi, uudelleenkäytettäviksi ja kierrätettäviksi.

Muovien vuotoa ympäristöön ehkäistään myös tehokkaalla keräys- ja jätehuoltoinfrastruktuurilla.

Kierrätysteknologiakin tarvitsee rahoitusta, jotta uusiomuovit saadaan kiertämään uusiksi, laadukkaiksi tuotteiksi.

 

Käynnistyvätkö sopimusneuvottelut ensi helmikuussa?

 

Ellen MacArthur säätiö, WWF ja Boston Consulting Group julkaisivat lokakuussa oman raporttinsa, joka haastaa YK:n jäsenmaat sitoutumaan globaaliin muovisopimukseen.

Raportti korostaa, että tarvitaan harminisoituja politiikkatoimia, rahoitusta ja uusia innovaatioita. Jätteen keräys-, kierrätys- ja käsittelylaitosten rakentamista on koordinoitava.

Yli kaksi kolmasosaa YK:n jäsenvaltioista ja kaksi miljoonaa kansalaista on myös vedonnut globaalin sopimuksen tekemisen puolesta.

Neuvottelujen on veikkailtu käynnistyvän ensi helmikuussa pidettävässä YK:n ympäristökokouksessa.

Pohjoismaiden raportista keskustellaan sitä ennen jo YK:n ympäristökokouksen alaisessa asiantuntijaryhmässä 9.-13. marraskuuta.

 

Pakkauksista pantti?

 

Lokakuussa 30 johtavaa yritystä julkaisi oman vetoomuksensa, jossa ne korostivat kokonaisvaltaisen regulaation tarvetta.

Yksi allekirjoittaneista oli Danone, joka on sitoutunut toimimaan täysin kiertotalouden mukaisesti vuoteen 2025 mennessä.

Yhtiön kierroista vastaava varajohtaja Eric Soubeiran painotti Pohjoismaiden ministerineuvoston tilaisuudessa, että esimerkiksi keräys- ja käsittelyinfrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan rahoitusta ja julkista ja yksityistä sektoria, sekä ohjaavaa lainsäädäntöä:

“Uskomme, että suuren muutoksen saavuttamiseksi regulaatio on välttämätöntä. Pakkausten panttijärjestelmä olisi ratkaisu, jonka avulla infrastruktuurin rahoittamiseen saataisiin rahoitusta.”

 

Nykyiset sopimukset hallinnoivat pieniä osasia

 

Pohjoismaiden ympäristöministerit uskovat, että muutoksen on tapahduttava nimenomaan globaalilla tasolla, koska muoviongelma on kansainvälinen ja ylittää sekä maiden että toimialojen rajat.

”YK:n raportit ovat osoittaneet, että lainsäädännössä on isoja aukkoja. Nykyinen hallinto ei pysty tarttumaan muovijäteongelmaan. Ongelma ratkeaa vain, jos kansainvälisen, kansallisen ja paikallisen tason toimet tukevat toisiaan”, sanoi Ruotsin ympäristö- ja ilmastoministeri Isabella Lövin 19. lokakuuta pohjoismaisen raportin julkistustilaisuudessa.

Toinen tutkimusraportin kirjoittajista, Niko Urho, korosti, että nykyiset kansainväliset sopimukset vain sivuavat muovisaastumista.

Esimerkiksi Baselin sopimus koskee lähinnä jätesiirtoja ja jätteiden kansainvälistä vientiä, mutta ei ota kantaa muovien tuotesuunnitteluun tai muovituotteiden käyttövaiheeseen.

Samoin Tukholman sopimus rajoittaa haitallisia aineita muoveissa, mutta ei kata kaikkia muovien ongelmallisia aineita.

Muovia vuotaa ympäristöön sekä maalta että mereltä, mutta mikään lainsäädäntö ei tällä hetkellä kata kaikkia vuotokohtia.

 

Lue Pohjoismaiden ministerineuvoston raportti.

 

Kuva: Scanstockphoto. Muoviroskaa löytyy kaikkialta luonnosta, etäisimmiltä merialueilta Mariaanien hautaan saakka. Muovihiukkasia on merituulessa ja juomavedessä. “Elimistöömme joutuu joka viikko keskimäärin viisi grammaa, yhden luottokortin verran, muoviroskaa”, sanoi Ruotsin ympäristö- ja ilmastoministeri Isablle Lövin pohjoismaisen muovisopimusraportin julkistustilaisuudessa 19.10.2020.

Facebooktwitterlinkedin