Suomea uhkaa 175 miljoonan euron maksu hukkateille joutuvasta sähkölaiteromusta – Asiantuntijat: ”Maksu perustuisi vääriin tietoihin”

(Tilaajille.) Euroopan komissio esitti heinäkuussa, että jäsenmailta alettaisiin periä uutta omien varojen maksua vuonna 2028.

Vuotuisen maksun summa perustuisi siihen, kuinka paljon sähkö- ja elektroniikkalaiteromua (SER) kukin jäsenmaa epäonnistuu keräämään talteen kierrätystä varten.

EU on asettanut tavoitteeksi, että jäsenmaan on kerättävä talteen vähintään 65 prosenttia markkinoille saatetuista, käytöistä poistetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista. Maksu kohdistuisi siihen laiteromumäärään, joka jää tästä tavoitteesta vajaaksi. Maksuksi on kaavailtu kahta euroa laiteromukilolta.

Suomen SER-keräysaste on ollut noin 50 prosenttia.

”Vuodelta 2023 raportoitujen keräysmäärien perusteella Suomen SER-omavaramaksu olisi noin 175 miljoonaa euroa”, sanoo ympäristöministeriön hallitussihteeri Johanna Routio.

Asian valmisteluvastuu on valtiovarainministeriöllä.

Rikkomusmenettely etenee

Suomi on myös joutunut SER-keräyksen tavoitteissa epäonnistumisestaan EU:n rikkomusmenettelyyn.

Suomi on jättänyt oman vastauksensa rikkomusmenettelyyn komissiolle.

Routio kertoi kuitenkin syyskuussa pidetyssä tuottajavastuun syysseminaarissa, että komissio ei ole Suomen vastaukseen tyytyväinen, vaan rikkomusmenettely etenee todennäköisesti seuraavaan vaiheeseen.

Jos Suomen toimet keräystavoitteeseen pyrkimisessä eivät vakuuta, riskinä on, että komissio voi nostaa Suomea vastaan kanteen EU-tuomioistuimessa.

Varastettuja laitteita Itä-Eurooppaan

65 prosentin SER-keräystavoitetta ei ole saavuttanut yksikään jäsenmaa, ei myöskään SER-keräyksensä esimerkillisesti hoitava Norja.

”Se johtuu siitä, että EU-tavoitteet ovat mahdottomia saavuttaa. Keräysasteen laskentatapa ei heijasta todellisuutta. Norja kerää kaiken SERin, mikä on saatavilla, mutta silti saamme kerättyä vain 55 prosenttia”, puuskahtaa Norjan suurimman SER- , akku- ja paristotuottajayhteisö Renasin PR- ja viestintäpäällikkö Anja Ronesen.

”Mihin loppu 45 prosenttia sitten katoaa? Osa laiteromusta varastetaan keräyslaitoksista tai sen vievät harmaiden markkinoiden toimijat tai epäviralliset kerääjät, jotka eivät näy tilastoissa. Eräässä projektissa piilotimme SERiin gps-paikantimet, jotka osoittivat, että romulaitteet häipyivät Itä-Eurooppaan tai Afrikkaan”, Ronesen kuvaa.

Laiton SER-vienti on iso ongelma, koska jätteellä on arvoa.

Ronesen osallistui Kööpenhaminassa Circular Materials Conferenceen, jossa puhuttiin SERin sisältämistä arvoaineista ja niiden kierrätyksen merkityksestä koko Euroopan kilpailukyvylle vihreässä siirtymässä, digitalisaatiossa ja puolustusteollisuudessa.

”Keräysaste lasketaan väärin”

Epävirallisten romuviejien ohella toinen suuri ongelma on nykyinen SER-keräyksen laskentatapa. Se pohjautuu siihen, kuinka paljon tiettyjen kategorioiden sähkö- ja elektroniikkalaitteita on saatettu markkinoille viimeisten kolmen vuoden aikana.

Laskentasäännöissä on kuitenkin hyvin erilaisia tulkintoja eri jäsenmaissa, eivätkä tilastot ole kovin vertailukelpoisia tai luotettavia.

Markkinoille asetettujen uusien laiteluokkien laitteiden määrät ovat kasvaneet viime aikoina räjähdysmäisesti. Osasyynä on se, että kuluttajat ja yritykset ovat energiasiirtymässä ostaneet uusia, painavia laitteita kuten ilmalämpöpumppuja ja sähköisen liikenteen välineitä kuten sähköpotkulautoja.

Näiden laitteiden keskimääräinen elinkaari on hyvin pitkä. Laitteet eivät ole kerättävissä romuna, koska ne ovat yhä käytössä.

Ronesen on mukana SER-tuottajat yhdistävän, kansainvälisen kattojärjestö WEEE Forumin työryhmässä. Se pyrkii vaikuttamaan EU:n päättäjiin niin, että nämä eivät perustaisi SERin omavaramaksua vääriin tietoihin.

Järjestön mukaan koko laskentamenetelmä pitäisi muuttaa.

”Jos omavaramaksu otetaan käyttöön tämän laskentamenetelmän perusteella, se merkitsee satojen miljoonien eurojen kustannuksia jäsenmaille, jotka perivät kulut laitteiden tuottajilta. Tämä puolestaan heijastuu laitteiden hinnoitteluun”, Ronesen varoittaa.

Ristiriitainen tavoite

Omavaramaksu voisi pahimmillaan kymmenkertaistaa sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajien eli valmistajien, maahantuojien ja jakelijoiden nykyiset tuottajavastuukustannukset.

Ronesen näkee, että laitetuottajien kustannukset voivat kohota niin suuriksi, että se disruptoi markkinat eikä rohkaise alaa tuiki tarpeellisiin kierrätysinvestointeihin.

”Omavaramaksu olisi täysin ristiriitainen EU-tavoitteiden kanssa, koska se ei parantaisi eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä eikä edistäisi ilmastotavoitteita”, Ronesen sanoo Uusiouutisille.

Kylmälaitteet kiertävät jo hyvin

Keräysasteen laskentatapa ei huomioi sitä, että itse asiassa suuri osa saatavilla olevista romulaitteista onnistutaan keräämään talteen koko ajan paremmin.

”Toimet, joita olemme tehneet, ovat tuottaneet tulosta”, summaa suomalaisen Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan puheenjohtaja ja ERP Finland ry:n toimitusjohtaja Olli Alanen.

Jos huomioidaan pelkästään ne laitteet, jotka ovat aidosti kerättävissä, kotimainen keräysverkosto saa ne melko hyvin talteen. Viime vuonna tavoitteesta jäi kotitalouslaitteiden osalta Alasen mukaan uupumaan ainoastaan noin viisi tuhatta tonnia.

Tuottajien järjestelmissä kerätään melko kattavasti jo käytöstä poistuvat kylmälaitteet ja televisiot. Niiden keräysaste on yli 80 prosenttia. Niiden keräys ja kierrätys on myös kaikkein kalleinta organisoida.

Pienelektroniikassa kuten kännyköissä keräys onnistuu heikommin, osin siksi, että kuluttajat varastoivat käytöstä poistuneita laitteitaan kotien pöytälaatikoissa.

Ekosuunnitteluvaatimusten myötä laitteet tulevat todennäköisesti pysymään käytössäkin yhä pidempään ennen päätymistään kerättäväksi romuksi.

Myöskään suuret talotekniset laitteet kuten lämminvesivaraajat eivät palaudu tuottajayhteisöjen virallisiin keräysverkostoihin, joten niitä ei saada mukaan keräystilastoihin.

Uudet laitteet sotkivat tilastot

Aurinkopaneelit, ilmalämpöpumput ja muut uudet laitteet kuitenkin vääntävät keräyskäyrää pahiten miinukselle. Niitä ei yleensä osteta vanhan, hajonneen laitteen tilalle, koska vanhaa laitetta ei ole ollut olemassa.

Näiden syiden takia vuoden 2024 keräystavoitteesta jäätiin Suomessa noin 25 000 tonnia.

”Näiden uusien laitteiden osuus markkinoille asetettujen määrästä on kasvanut ja muodostaa jo lähes 30 prosenttia. Pelkästään aurinkopaneeleista markkinoille tuli 14 000 tonnia laitteita”, Alanen kertoi syyskuisessa Tuottajavastuun syysseminaarissa.

Hänen mielestään rangaistuksenomaisen ja harhaanjohtaviin tilastoihin pohjautuvan omavaramaksun käyttöönottamisen sijasta tulisi keskittyä keinoihin, joilla arvokkaat ja painavat romulaitteet saadaan kierrätettyä ja keräystilastoinnin piiriin.

”Erityisesti suuret kodinkoneet, talotekniset laitteet ja b2b-laitteiden tiedot on saatava nykyistä kattavammin mukaan keräystilastoihin”, Alanen linjaa.

Omavaramaksu on vasta komission ehdotus. Se vaatii neuvoston ja parlamentin hyväksynnän.

”Yritämme taistella, että tätä maksua ei oteta käyttöön. Vielä on aikaa vaikuttaa”, Norjan Anja Ronesen päättää.

Tutustu WEEE Forumin Deloitella teettämään raporttiin ja ehdotukseen uusista SERin laskentamenetelmistä.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset

Kuva: Midjourney AI. EU suunnittelee keräävänsä jäsenmailta rahaa sen perusteella, onnistuvatko nämä saavuttamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun 65 prosentin keräystavoitteen. Omavaramaksua perustellaan kannusteena SER-kierrätyksen tehostamiseen, mutta tuottajavastuuasiantuntijat epäilevät sillä olevan päinvastaisia vaikutuksia.