Talous ei kestä kulutuksen hidastumista

Uusiouutisten juttusarja: Muuttaako pandemia maailmaa?

Pandemia osoittaa nykyisen talousmallin tehottomuuden planeetalla, jonka olosuhteet vaikeutuvat jatkuvasti kestävyys- ja ekokriisin pahentuessa. Koronan kaltaisia shokkeja on luvassa vuosi vuodelta enemmän. Nykyisen talousmallin ylläpito käy yhä mahdottomammaksi.

Talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua, joka tehdään etupäässä kulutuksella. Kun kulutus hiljenee, meitä maanitellaan ja manipuloidaan kuluttamaan yhä raivokkaammalla markkinoinnilla ja yhä typerämmillä, itsekeskeisemmillä ideoilla.

Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on lentoyhtiö, joka matkustusrajoitteiden vuoksi käy lennättämässä ihmisiä suihkukoneella ympyrää taivaalla, koska se ”auttaa matkakuumeeseen”.

Mutta ehkä jossain vaiheessa ihmiset alkavat laajemminkin kysellä, että jos talous ei kestä muutaman kuukauden hidastumista ja jatkuvan kulutuksen rauhoittumista, miksi ihmeessä se on meidän mielestämme jotenkin hyvä malli. Miksi suostumme siihen, että jokaisen tulee ansaita hyvinvointinsa henkilökohtaisella työpanoksella, kun työnteko on yhä useammalle vaikeaa, vaarallista tai jopa mahdotonta?

On vaikea sanoa, muuttaako pandemia kuluttamista aiempaa vastuullisemmaksi.

Kehitys ei näytä hyvältä: useat valtiot, kuten Ruotsi ja Yhdysvallat, ovat ennemmin valmiita uhraamaan omia kansalaisiaan pitämällä yhteiskunnan auki ja talouden pyörät rullaamassa kuin muuttamaan toimintatapojaan.

Kevään päästöjen lasku on otettu takaisin kiinni eikä eläintuotantoon ole vieläkään puututtu, vaikka sen merkitys virushautomoina ja pandemioiden synnyttäjänä on täysin päivänselvä.

Myöskään valtioiden tarjoamissa elvytyspaketeissa ei näy vielä muutosta: EU sitoi lopulta vähemmän kriisirahaa ilmastokriisin hoitoon kuin alun perin oli aiottu. Suomi puolestaan antoi Finnairille kunnon klöntin rahaa vailla mitään vaatimusta toiminnan muuttamisesta vastuullisemmaksi. Eli ainakaan yritysten ja valtioiden toiminnassa en ole huomannut vaadittavaa asennemuutosta.

Kansalaisten parissa tilanne on onneksi hieman parempi: kesällä julkaistussa kyselyssä kävi ilmi, että koronakriisin aikaan suomalaiset viettivät enemmän aikaa luonnossa ja kokivat luontosuhteensa parantuneen.

Jos tämä ajattelun muutos saadaan heijastumaan yritysten ja valtioiden toimintaan, muutosta tulee, mutta jos maailma jatkaa samaa rataa pandemian väistyttyä, muutos jää tilapäiseksi parannukseksi ja katoaa sitten.

Opimme koronakriisin torjuntatoimista ainakin sen, että monet valtiot kykenevät akuutissa kriisitilanteessa toimimaan yhteistyössä ja auttamaan toisiaan. Toisaalta se masentava tosiseikka vain vahvistui, että tietyt valtiot ja niiden populistiset johtajat voivat näinkin konkreettisen ja ilmiselvän kriisin edessä väistellä tosiasioita ja antaa omien kansalaistensa kuolla.

Uskon, että näin ilmastokriisikin hoidetaan tulevaisuudessa: konkreettisiin toimiin ryhtyviä maita on yhä enemmän, mutta jarruvaltiot pystyvät pilaamaan muiden tekemää työtä.

Toisaalta solidaarisuudellakin näkyy olevan rajansa: eurooppalaiset kyllä mieluusti auttavat toisiaan, mutta Afrikan koronatilanne meitä ei ole suoranaisesti kiinnostanut tippaakaan. Myös pandemian ratkaisutekijöiden, lääkkeiden ja rokotteiden, osalta näkyy tarvetta hamstrata varastot itselleen muiden nenän edestä sen sijaan, että tehtäisiin tasapuolista yhteistyötä.

Kuitenkin toivoa näkyy. Koronakriisi on konkretisoinut monelle sitä, mitä ekokriisi käytännössä tarkoittaa: mitä ahtaammalle luonnon ajamme, sitä epästabiilimpi paikka maapallosta tulee elää.

Korona on vaikutuksiltaan kuitenkin melko lievä pandemia ja silti se on laittanut sivilisaation lyhyessä ajassa täysin sekaisin. Tämän myötä jokaisen lienee helpompi kuvitella, millaista elämä on sitten, kun pandemian lisäksi ruokaturva heikkenee, ilmastopakolaisten määrä kasvaa vuosi vuodelta, sisäiset jännitteet kasvavat, äärisäät lisääntyvät ja niin edelleen. Tämän ymmärtäminen todennäköisesti myös työntää ihmisiä kohti päättäväisempää toimintaa ekokriisin torjumiseksi.

Samalla olemme myös nähneet sen, että valtiot ja yritykset ja kansalaiset kyllä kykenevät toimimaan päättäväisesti yhdessä kriisin torjuakseen. Onkin kysyttävä, miksi niin ei tehdä ekokriisin kohdalla, vaikka se on paljon vaarallisempi ja monimutkaisempi ongelma.

Iikka Kivi

stand up -koomikko, kirjailija ja käsikirjoittaja

Kuva: Vesa Tyni.

 Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa ympäristötutkimuksen, kiertotalouden ja kulttuurialan asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat koronapandemian vaikutuksia ihmisen luontosuhteeseen ja kuluttamiseen.

Kirjoittajat pohtivat näitä kysymyksiä: Oppiiko ihmiskunta koronaviruspandemiasta jotakin, jonka avulla voisimme ratkaista myös ilmastokriisiä. Vaikuttaako pandemia ihmisten arvoihin tai luontosuhteeseen? Entä talouden ja kuluttamisen malleihin? Uusiouutiset kysyi tätä kiertotalouden asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kulttuurivaikuttajilta.

Lue muut juttusarjan osat tästä:

Liisa Rohweder: Sama juurisyy luo epidemiat ja ilmastokriisin

Mari Pantsar: Kestävän huomisen viimeinen tilaisuus

Sara Nyman: Ilmasto ei voi odotella koronan jälkeistä aikaa

Jari Lyytimäki: Rutiinimatkailu kyseenalaistui

Eeva Furman: Käpertyminen ei ratkaise kriisejä

Emmi Itäranta: Pandemiaa edeltänyt elämäntapa on käymässä mahdottomaksi

Maria Joutsenvirta: Kestävälle taloudelle aukeni tilaisuus

Lue koko juttusarja digilehdestä

Uusiouutisten 5/20 artikkeli aiheesta pdf-muodossa