Tuomioistuimen päätös pakottaa kunnalliset jäteyhtiöt purkamaan yrityspalveluita tarjoavat tytäryhtiörakenteet

Kuntien omistamien jäteyhtiöiden on lakkautettava tai myytävä pois markkinaehtoisia jätehuoltopalveluita tarjoavat tytäryhtiöjärjestelynsä.

Näin on toimittava, jos tytäryhtiön ja emoyhtiön yhteenlaskettu markkinaehtoinen liikevaihto ylittää ulosmyyntirajan.

Muutoin on riskinä, että jäteyhtiöt menettävät sidosyksikköasemansa.

Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) 15.1.2026 tekemä ratkaisupäätös tulee merkittävästi muokkaamaan suomalaista jätehuoltokenttää.

Päätös muuttaa toimintaa myös kaikilla muilla aloilla, joilla toimii kuntien sidosyksiköitä, jotka puolestaan omistavat markkinoilla toimivia tytäryhtiöitä.

”Euroopan unionin tuomioistuimen päätös tulee varmasti vaikuttamaan Suomessa hyvin merkittävästi. Minulla ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon sidosyksiköillä on tytäryhtiöitä, jotka toimivat kilpailluilla markkinoilla, mutta ratkaisu tulee vaatimaan näiden toimintojen uudelleenjärjestelyjä”, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) vanhempi ekonomisti Lasse Pöyry.

”Iso muutos Suomessa”

Pöyry arvioi, että sidosyksikön aseman turvaamiseksi tytäryhtiöiden toiminnot tulee käytännössä purkaa, myydä tai muulla järjestelyllä siirtää emoyhtiöistä täysin irralliseen yhtiöön niin, ettei sidosyksiköllä enää ole sataprosenttista omistusta tai määräysvaltaa markkinaehtoisesti toimivassa yksikössä.

Tuomioistuimen päätöksen tarkempi analyysi on kuitenkin KKV:ssä vielä kesken, joten vielä ei voi tarkasti sanoa, mihin kaikkiin konserni- ja yhtiömuotoihin ratkaisulla on vaikutuksia.

”Joka tapauksessa Euroopan unionin tuomioistuimen linjaus tulee vaikuttamaan tekemäämme lainsäädännön noudattamisen valvontaan niin, että otamme sen toiminnassamme huomioon.”

Kyseessä on iso muutos, koska tähän saakka Suomessa on tulkittu, että markkinaehtoisen toiminnan eriyttäminen tytäryhtiöön ei vaaranna emoyhtiön sidosyksikköasemaa.

EUT:n tulkinta hankintadirektiivistä poikkeaa Suomen perinteisestä tulkinnasta

Esimerkiksi jätealalla kuntien omistamat jäteyhtiöt toimivat kuntien sidosyksikköinä. Tätä on perinteisesti pidetty edellytyksenä sille, että kunnat voisivat siirtää niille lakisääteisiä jätehuollon operatiivisia palvelutehtäviänsä.

Koska jätehuoltopalveluille on yleensä alueella tarvetta myös yksityisellä sektorilla, kuntien jäteyhtiöt ovat joillain seuduilla ulkoistaneet nämä markkinaehtoiset palvelunsa omistamaansa tytäryhtiöön.

Suomessa EU:n hankintadirektiiviä on jo 10 vuoden ajan tulkittu niin, että kunnat voivat näin tehdä ilman, että markkinoilla toimiva tytäryhtiö vaarantaisi emoyhtiön sidosyksikköaseman. Tähän tulkintaan on ohjeistanut esimerkiksi eduskunnan talousvaliokunta jo vuonna 2016, kun hankintalakia viimeksi Suomessa uudistettiin.

Talousvaliokunta totesi, että ”sidosyksiköiden on aina mahdollista eriyttää markkinoilla oleva toimintansa eri oikeushenkilöön (esimerkiksi toinen yhtiö), jolloin varsinainen sidosyksikkö pysyy ainoastaan hankintayksiköitä palvelevana yksikkönä.”

Euroopan unionin tuomioistuimen nyt tekemä ratkaisu kuitenkin kumoaa tämän tulkinnan. EUT:n mukaan markkinaehtoisen tytäryhtiön toiminta on laskettava emoyhtiön ulosmyynniksi. Muu olisi sidosyksikköaseman edellytysten kiertämistä. Ratkaisu koski alankomaalaista yhtiötä, joka sattui toimimaan jätealalla.

Tytäryhtiöitä saa toki olla jatkossakin, jos niiden ja emoyhtiön yhteenlaskettu markkinaehtoinen liikevaihto pysyy alle ulosmyyntirajan.

Pätee saman tien

Kunnallisia jäteyhtiöitä edustavan Suomen Kiertovoima KIVO ry:n lakimies Matias Penttilä näkee, että tilanne muuttui nyt käytännössä yhdessä yössä:

”Suomessa on vallinnut kymmenen vuotta kansallinen konsensus, että tällaiset tytäryhtiöjärjestelyt ovat ok. Tämä voidaan havaita jo siitäkin, että mikään taho ei vienyt tytäryhtiöjärjestelyjä markkinaoikeuteen”, Penttilä sanoo ja jatkaa:

”Juridisesti tulkinta muuttuu saman tien. Teoriassa tuomioistuimen linjaamaa laskentatapaa ulosmyynnin laskemiseksi tulee soveltaa välittömästi, ja jos ulosmyyntiraja tällöin sidosyksikön kohdalla ylittyy, sidosyksikköaseman edellytykset eivät enää täyty. Käytännössä nykyisiä rakenteita ei kuitenkaan pystytä muuttamaan sormia napsauttamalla. En ole varma, tietääkö vielä kukaan, miten laajasti ja mihin kaikkiin sidosyksiköihin muutos vaikuttaa kaikilla eri toimialoilla”, Penttilä pohtii.

”Jatko on mysteeri”

Kunnallisissa jäteyhtiöissä EUT:n ratkaisu on herättänyt epätietoisuutta.

”Odotan nyt tietoa ja näkemyksiä muun muassa ministeriöltä, asiantuntijoilta ja juristeilta, että mitä tämä päätös oikeasti tarkoittaa. Tällä hetkellä tämä on iso mysteeri. Ihan suoraan ei rynnätä mihinkään päätöksiin, vaan katsotaan ja seurataan, kun alkaa tulla enemmän viisautta”, Forssan seudulla toimivan kunnallisen Loimi-Hämeen Jätehuollon toimitusjohtaja Immo Sundholm sanoo.

Loimi-Hämeen Jätehuollon omistama LHJ Group ja sen tytäryhtiöt ovat tarjonneet monipuolisesti palveluja markkinoille jo 2000-luvun alusta alkaen.

Sundholm korostaa, että silloin, kun palvelut aikanaan syntyivät yhteiskunnan tarpeista lähtien, EUT:n nyt tehdyn linjauksen mukaisia rajoitteita ei ollut.

”Tuntuu kummalliselta, että näin 20 vuotta myöhemmin tulee EUT:lta yhden maan yhden yhtiön tilanteesta johtuen tällainen ratkaisu, joka pakottaa arvioimaan, onko tämä toiminta enää sallittua”, Sundholm päivittelee.

Kymenlaakso pohtii toiminnan myyntiä tai lakkauttamista

Toinen kuntaomisteinen jäteyhtiö Kymenlaakson Jäte Oy puolestaan omistaa markkinaehtoisesti toimivan Ekokaari Oy:n.

”Perustimme Ekokaaren aikoinaan vuosina 2017–2018 siksi, että ulosmyynnin osuus oli meillä 30 prosenttia. Vaikuttaa siltä, että meidän tulee tehdä nyt jonkinlaisia liiketoimintajärjestelyjä ja pienentää ulosmyynnin liiketoimintaa. Onko se sitten toimintoja myymällä vai lopettamalla, tähän on erilaisia vaihtoehtoja”, Kymenlaakson Jätteen toimitusjohtaja Kati Manskinen arvioi.

Hän arvioi, että järjestelyillä saattaa olla vaikutuksia alueen palvelutarjontaan ja jätealan työpaikkoihin. Ekokaari työllistää nyt 17 henkilöä.

Ekokaari Oy:n toimitusjohtaja Aki Koivula on odottavalla kannalla.

”Meillä on strategiatyössä varauduttu erilaisiin tulevaisuusskenaarioihin ja toimenpiteisiin. Pystymme tähän kyllä reagoimaan.”

Ekokaaren piti viettää 10-vuotisjuhlaansa vuonna 2027.

”Kuntalaisten maksut voivat nousta”

Manskisen mukaan EUT:n tulkinta on hankala hajaseutujen jätehuollon näkökulmasta.

”Jätehuolto on volyymiliiketoimintaa. Mitä pienemmät ovat jätemäärät ja mitä pienempiin virtoihin ne jaetaan, sitä kannattamattomampaa toiminnasta tulee. Seurauksena voi olla se, että jos maakunnissa jatkossa halutaan pitää kierrätysastetta yllä, kuntalaisten perusmaksut jätehuollossa tulevat nousemaan, koska yksikköhinnat tulevat olemaan nykyistä korkeampia.”

Sekä Manskinen että Koivula tiedostavat, ettei toimintoja voi yhdessä yössä lakkauttaa tai myydä.

”Suomessa on lainsäätäjänkin taholta ohjattu perustamaan tytäryhtiöitä. Nyt vastuuta täytyisi ottaa niiden, jotka ovat ohjanneet toimintaa tähän suuntaan. Odotan, että vastuunkantajia löytyisi”, Manskinen sanoo.

Sidosyksikkörakenteet tarkasteluun

Työministeri Matias Marttinen pyysi avustajansa välityksellä Uusiouutisten haastattelupyynnön saatuaan ohjaamaan aiheeseen liittyvät kysymykset virkakunnalle.

Ympäristöministeriössä tai työ- ja elinkeinoministeriössä eivät virkamiehet vielä tuoreeltaan EUT:n päätöksen jälkeen osanneet sanoa, kuinka linjaus tulee vaikuttamaan Suomessa. Ministeriöillä ei ollut antaa ohjeita tai neuvoja jätehuoltoyhtiöille tai muille kunnallisille sidosyksiköille, joita asia saattaisi koskea.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innala toivoo, että asiaan saataisiin yhteisiä linjauksia:

”Eiköhän EUT:n päätös edellytä koko sidosyksikkösektorin toiminnan uudelleentarkastelua ja huolellista analyysiä siitä, mitä rakenteita ratkaisu koskee. Suomessa on monenlaisia, muitakin kuin jätealan sidosyksiköitä, joilla voi olla markkinaehtoisia tytäryhtiöitä. Myös valtiolla voi olla näitä”, Innala huomauttaa.

”Toivoisin, että työ- ja elinkeinoministeriö suhtautuisi asiaan ymmärtäväisesti, ja lähtisi yhdessä eri alojen toimijoiden kanssa miettimään ratkaisuja.”

Myynti vie aikaa

Jyväskylän seudun kunnallinen jäteyhtiö Mustankorkea myi toukokuussa markkinaehtoisesti toimivan tytäryhtiönsä MKO Ympäristöpalvelut Oy:n koko osakekannan yksityiselle jätehuoltoyhtiö Verdis Oy:lle.

Mustankorkean toimitusjohtaja Esko Martikainen kertoo, että ajoitus oli sattumaa.

”Olimme oikeaan aikaan liikkeellä puolivahingossa. Omistajalta tuli aloite, että kaupunkistrategiaan ei kuulu omistaa puhtaasti markkinoilla toimivia yhtiöitä”, Martikainen taustoittaa.

Jos yhtiö olisi jatkanut Mustankorkean tytäryhtiönä, kymmenen prosentin ulosmyyntiraja olisi ylittynyt reippaasti. Vuonna 2024 Mustankorkean 23 miljoonan euron liikevaihdosta noin 4,9 miljoonaa oli markkinaehtoista, josta Mustankorkean osuus oli noin 1,3 miljoonaa euroa ja MKO:n osuus oli noin 3,6 miljoonaa euroa.

Markkinaehtoisten toimintojen myynti ei käynyt silmänräpäyksessä.

”Meni kaikkiaan pari vuotta, ennen kuin saimme tytäryhtiön myynnin maaliin. Tähän on hyvä varautua muidenkin jäteyhtiöiden, jotka ehkä nyt alkavat valmistella tytäryhtiöidensä myymistä”, Martikainen sanoo.

KKV:n Lasse Pöyry ymmärtää kuntayhtiöitä ja sitä, että uudelleenjärjestelyt vievät aikaa.

”EUT:n päätös on heti julkaisun jälkeen velvoittavaa oikeutta. Mutta eihän sille mitään mahda, että kuntayhtiöt tarvitsevat aikaa, jotta voivat suunnitella ja järjestellä toimintonsa uudelleen.”

Tiukka ulosmyyntiraja

EUT:n ratkaisun mukaan markkinoilla palveluita tarjoavan tytäryhtiön myynti on jatkossa laskettava emoyhtiön liikevaihtoon mukaan, kun arvioidaan, ylittääkö kunnan omistama sidosyksikkö ulosmyyntirajan.

Jos ulosmyynti on jätealalla yli 10 prosenttia konsernin yhteenlasketusta, konsolidoidusta liikevaihdosta, kunnan omistama jäteyhtiö menettää sidosyksikköasemansa.

Konsolidoitu liikevaihto tarkoittaa liikevaihtoa, josta on vähennetty konsernin yksiköiden välinen, sisäinen myynti.

Muilla toimialoilla ulosmyyntiraja on vieläkin tiukempi, 5 prosenttia tai 500 000 euroa liikevaihdosta.

Hallitusohjelman tavoitteena on ulottaa tiukka viiden prosentin ulosmyyntiraja myös jätehuoltoalalle. Muutostyötä valmistellaan parhaillaan niin kutsutussa jätelaki 2 -työssä, joka muuttaa jätelainsäädäntöä ja pyrkii kohentamaan jätealan kilpailuneutraliteettia.

Valtaosassa muita EU-maita ulosmyyntiraja on selvästi Suomea suurempi, 20 prosenttia liikevaihdosta.

Suomessa tiukkaa ulosmyyntirajaa on perusteltu aikanaan osittain juuri sillä, että kuntayhtiöt voivat aina siirtää markkinaehtoisen toimintansa tytäryhtiöön. EUT:n uuden ratkaisun myötä tämä vaihtoehto ei ole enää käytettävissä.

Nouseeko vai laskeeko ulosmyyntiraja?

EUT:n päätös on tuoreeltaan nostattanut kuntajätehuoltosektorilla vaatimuksia siitä, että ulosmyyntiraja tulisi nyt Suomessakin nostaa 20 prosenttiin.

”Jos kerran mennään EU:n linjan mukaan tytäryhtiöasiassa, mennään sitten myös ulosmyyntirajan osalta EU-linjausten mukaisesti 20 prosenttiin. En ymmärrä, miten mikään muu voisi olla mahdollista”, Kymenlaakson Jäte Oy:n Kati Manskinen vetoaa.

Myös Kuntaliitto on ulosmyyntirajan nostamisen kannalla:

”Kuntaliitto esitti jo edellisen hankintalakiuudistuksen yhteydessä, että ulosmyyntiraja olisi Suomessa 20 prosenttia kuten muuallakin EU:ssa. Ihmettelin jo vuonna 2016, että onko oikea ratkaisu vetää ulosmyyntiraja todella tiukaksi ja sitten ohjeistaa perustamaan markkinaehtoisesti toimivia tytäryhtiöitä”, Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innala miettii.

”Jätehuoltoa markkinaehtoisempaan suuntaan”

Yksityisiä jäteyrityksiä edustava Kierrätysteollisuus ry on jo pitkään nostanut esiin kilpailuneutraliteetin haasteita jätealan markkinoilla.

”Kuntayhtiöiden konsernirakenteet ovat herättäneet keskustelua jo pitkään ja olemme toistuvasti tuoneet esiin sen, että tällaiset rakenteet voivat heikentää kilpailuneutraliteettia ja vääristää markkinoita”, Kierrätysteollisuuden toimitusjohtaja Mia Nores sanoo.

Nores pitää EUT:n ratkaisua tärkeänä ja pelikenttää selkeyttävänä.

”Se luo mahdollisuuksia reilulle markkinalle. Suomessakin on hyvä viedä jätehuoltoa markkinaehtoisempaan suuntaan.”

Vaikuttanee jätelaki 2 -työhön

Hankintalakiesitys on työ- ja elinkeinoministeriön hankeikkunan mukaan tulossa tällä viikolla eduskuntaan, mutta siihen EUT:n uusi päätös tuskin ehtii vaikuttaa. Jätelakityö on käynnissä. Samaan aikaan EU valmistelee myös uutta hankintadirektiiviesitystä.

KKV:n Pöyry korostaa, että ulosmyyntiraja on lopulta poliittinen päätös. Hän näkee, että EUT:n päätös tulee joka tapauksessa huomioida nyt käynnissä olevassa jätelaki 2 -työssä.

”Uskon, että tällä täytyy olla heijastevaikutuksia jätelaki 2:een. On havaittu selvä yhteys, että jos ulosmyyntimahdollisuutta ei ole, toissijaisen vastuun palveluiden kysyntä kasvaa. Tulee entistä tärkeämmäksi varmistaa, että kunnat tarjoavat toissijaisen vastuun palveluita vain aidossa markkinapuutteessa.”

Toissijainen vastuu eli TSV tarkoittaa, että kunta tarjoaa markkinaehtoisia palveluita tilanteessa, jossa näitä palveluja ei ole muuten saatavissa markkinoilta.

Nykyisin markkinapuute osoitettaan Materiaalitori-alustalla, jossa tarjouksia pyytävä voi todeta, ettei ole saanut itselleen sopivaa, hyväksyttävää tarjousta. Silloin tämä voi hankkia palvelut kuntayhtiöltä.

Pöyryn mukaan nykyinen Materiaalitori ei täysin palvele markkinapuutteen osoittamisessa.

”Siihen on tarve täsmentää sitä, millä perusteilla tarjouksia voi siellä hylätä. Myös mahdollista valvontaa tulee lisätä.”

Kuntaliiton Innala muistuttaa, ettei kuntien ole pakko varautua tarjoamaan toissijaisen vastuun palvelua, jos oma käsittelykapasiteetti ei siihen taivu.

”Toivon mukaan mikään yritys ei jää vaille tarvitsemaansa palvelua. Riippuu varmasti alueen markkinoista, että jos kunnan yhtiö vetäytyy, ovatko yksityiset yritykset valmiita täyttämään palveluaukkoa. Nyt onkin tuhannen taalan paikka yrityksille näyttää, kuinka hyvin ne todellisuudessa palvelevat yrityssektoria”, Innala toteaa.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset

Kuva: Adobe Stock. Kun kuntayhtiöt joutuvat vetäytymään yritysten, kaupan ja teollisuuden palvelemisesta, tilaa avautuu yksityisille jätehuoltomarkkinoiden toimijoille. Muodostuuko yksityistä palveluntarjontaa riittävästi kaikkialla Suomessa?