Tuottajavastuuiltapäivä ennusti mullistuksia: Tuottajavastuun fokus laajenee jätehuollosta kohti tuotteiden koko elinkaaren ohjausta

Kuva: Tero Pajukallio. Tuottajavastuuiltapäivää vietettiin tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Kiinnostava ohjelma kokosi noin 150 osanottajaa Scandic Grand Central Helsinkiin 5.11.2026.
Facebooktwitterlinkedin

Tuottajavastuun rooli on muuttumassa jätehuollon kustannusvastuun kantajasta kokonaisvaltaiseksi kiertotalouden ohjausjärjestelmäksi. Asiantuntijat näkevät, että lähivuosina julkisen vallan ote vahvistuu EU:n sääntelyn yhtenäistyessä. Muutosta ennakoitiin Tuottajavastuuiltapäivässä, joka kokosi 150 osallistujaa Helsinkiin 5. marraskuuta 2026.

”Tuottajavastuuta on pidetty jätehuoltoon liittyvänä välineenä, mutta uskon, että tuottajavastuun perusfunktio tulee muuttumaan radikaalisti seuraavina vuosina. Tästä näyttäisi tulevan kokonaisvaltainen kiertotalouden ohjausjärjestelmä, joka käsittää useita sääntelytoimia taloudellisesta ohjauksesta normiohjaukseen”, ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Jussi Kauppila ennakoi.

Kauppilan mukaan EU suosii yhä enemmän jäsenmaita suoraan velvoittavia asetuksia direktiivien sijaan. Esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkaromua koskeva direktiivi muuttuu hänen arvionsa mukaan todennäköisesti asetukseksi.

”EU-sääntely näyttäisi oleellisesti kaventavan kansallista liikkumavaraa. Komission kiertotalousasetuksessakin luvataan lisää harmonisointia. Veikkaan, että tuottajayhteisöjen julkinen rooli tulee voimistumaan.”

Tuottajavastuu ei ole vielä mullistanut tuotesuunnittelua

Itä-Suomen yliopiston eurooppalaisen ja kansainvälisen kiertotalousoikeuden ja talousoikeuden professori Harri Kalimo muistutti, että tuottajavastuun perusidea jalostui 1990-luvun alussa ”saastuttaja maksaa” -ajatuksesta: Tuotteiden jätehuollon kustannukset haluttiin siirtää julkiselta sektorilta tuottajien vastuulle.

Tämä tavoite on Kalimon mukaan toteutunut. Sen sijaan toinen alkuperäinen tavoite, valmistajien kannustaminen ympäristökestävämpään tuotesuunnitteluun, on edennyt vaatimattomasti.

Yksi keino ohjata tuotesuunnittelua on ekomodulaatio, jossa tuottajavastuumaksua alennetaan tai korotetaan tuotteen ympäristöominaisuuksien perusteella.

Kalimon mukaan ekomodulaation vaikuttavuus jää kuitenkin rajalliseksi, jos maksut perustuvat vain kierrätys- ja jätehuoltokustannuksiin. Ne eivät kerro esimerkiksi tuotteen käyttöiästä tai valmistuksen ympäristövaikutuksista.

Siksi maksujen porrastamisen pitäisi perustua nykyistä vahvemmin elinkaariarviointiin. Tämä edellyttäisi julkista ohjausta, sillä tuottajilla ei välttämättä ole yhteistä intressiä kasvattaa ympäristölle haitallisten tuotteiden maksuja merkittävästi. Suuret maksuerot voisivat vaikuttaa yritysten kilpailuasemaan.

Julkiselle vallalle lisää ohjausvaltaa

Kalimo esitti Tuottajavastuuiltapäivässä, että tuottajavastuun ohjausvalta tulee osittain siirtymään yksityiseltä sektorilta takaisin julkiselle vallalle.

Kalimo perusteli deprivatisaatioksi kutsumaansa muutosta neljällä tekijällä: On halua parantaa tuotteiden ympäristökestävyyttä. On painetta yhdenmukaistaa EU:n sisämarkkinoiden sääntöjä. Halutaan myös lisätä tiedon avoimuutta. Lisäksi kilpailulliset tekijät ohjaavat deprivatisaatioon.

Nykyinen tuottajavastuujärjestelmä on Kalimon mukaan liian sirpaleinen. EU:n jäsenmaat toteuttavat tuottajavastuuta eri tavoin, vaikka yritykset hyötyisivät yhtenäisistä sisämarkkinasäännöistä.

Julkisen vallan vahvempi rooli olisi tarpeen myös siksi, ettei tuottajayhteisöillä ole riittäviä kannustimia tarkastella tuotteiden koko elinkaaren ympäristövaikutuksia. Niiden toiminta perustuu ensisijaisesti kustannustehokkuuteen, ei ympäristöhyötyjen maksimointiin.

Kalimo ei kuitenkaan ehdota tuottajavastuun siirtämistä kokonaan julkiselle sektorille. Yksityisen sektorin kannustimet ja markkinamekanismit on säilytettävä siellä, missä ne toimivat tehokkaasti.

Jätepolitiikasta kiertotalouden kokonaiskuvaan

Kalimo haastoi myös kiertotalouden nykyistä painotusta. Kiertotaloutta on ohjattu vahvasti jätepolitiikan keinoin, vaikka tuotteiden ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin jo ennen jätehuoltovaihetta.

Tuotteiden elinkaarta voidaan pidentää esimerkiksi kestävällä suunnittelulla, huollolla ja korjaamisella. Myös tuotteiden käyttöasteen nostaminen ja kuluttajien käyttäytymisen muuttaminen ovat keskeisiä keinoja.

Tuottajavastuu ei kuitenkaan välttämättä ole paras väline kaikkien ympäristötavoitteiden saavuttamiseen.

Kiertotalouden ohjauksessa on lisäksi sovitettava yhteen ympäristötavoitteet, resurssitehokkuus, yritysten kilpailukyky sekä EU:n strateginen autonomia. Kalimon mukaan tämä edellyttää myös yhteiskunnallisia arvovalintoja, joissa julkisella vallalla on keskeinen rooli.

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta TYNKin järjestämä Tuottajavastuuiltapäivä pidettiin nyt kymmenennen kerran. Scandic Grand Central Helsingissä järjestetyn juhlavuoden tapahtuman teemoina olivat tuotteiden elinkaaren pidentäminen, uudet kierrätysteknologiat ja tuottajavastuun sääntely.

Toimittaja Peter Nymanin juontamaan tilaisuuteen osallistui tuottajayhteisöjen, viranomaisten ja yritysten edustajia sekä muita kiertotalouden asiantuntijoita.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset

Kuva: Tero Pajukallio. Tuottajavastuuiltapäivää vietettiin tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Kiinnostava ohjelma kokosi noin 150 osanottajaa Scandic Grand Central Helsinkiin 5.11.2026.

Facebooktwitterlinkedin
Uusiouutiset
Yksityisyyden yleiskatsaus

Käytämme evästeitä (cookie) palvelun käytön tilastointiin ja kieliasetuksen valinnan säilyttämiseen.