Muovipakkausten lajitteluinto kasvuun!

PlastLIFE-hankkeen kyselyyn vastanneista ne, jotka lajittelevat muovipakkaukset vain harvoin, kertovat syyksi tilaan liittyvät ongelmat. Moni toivoo, että keräyspisteet sijaitsisivat nykyistä lähempänä.

Suomalaiset tuottavat muovipakkausjätettä noin 30 kiloa per henkilö vuodessa. EU:n yhteisten tavoitteiden mukaan tästä määrästä puolet tulisi saada kierrätettyä tämän vuoden loppuun mennessä.

Tavoite jää Suomen osalta saavuttamatta, sillä tällä hetkellä kierrätysaste on noin 30 prosenttia.

Pakkausten tuottajayhteisö Sumi Oy on arvioinut, että 50 prosenttiin voitaisiin päästä vuoteen 2027 mennessä, mikäli keräysasteessa päästäisiin noin 80 prosenttiin.

Korkeamman kierrätysasteen saavuttaminen vaatii sekä teknologiakehitystä että lajitteluinnon kasvua niin yrityksissä kuin kuluttajienkin keskuudessa. Esimerkiksi HSY:n selvityksen mukaan viime vuonna Helsingin seudulla suurin osa kotitalouksien muovipakkausjätteestä päätyi sekajätteeseen.

Suomen ympäristökeskus toteutti PlastLIFE-hankkeessa vuonna 2024 kyselyn, jonka avulla selvitettiin kansalaisten näkemyksiä ja tottumuksia muovien kiertotalouden aihepiiristä.

Kiinnostava porukka

Kysely lähetettiin 5000:lle satunnaisesti valitulle kotitaloudelle ja vastauksia saatiin 987.

Lajittelukäytännöt olivat yksi kyselyssä selvitetyistä asioista.

Kyselyyn vastasi muovien lajittelusta kiinnostuneita henkilöitä, sillä 86 prosenttia kertoi lajittelevansa muovipakkaukset kotona aina (59 %) tai lähes aina (27 %).

Loput kertoivat lajittelevansa harvoin (9 %) tai ei koskaan (5 %).

Toisaalta monet kertoivat laittavansa sekajätteeseen hyvin likaiset ja rasvaiset muovipakkaukset.

Kierrätysasteen nostamisen kannalta harvoin lajittelevat tai lajittelematta kokonaan jättävät ovat kiinnostavin porukka, sillä muovipakkausten valtakunnallisen kierrätysasteen perusteella heidän todellinen osuutensa koko väestössä on kyselyn osuutta suurempi.

Taustaltaan nämä henkilöt olivat useimmiten miehiä (57 %) ja enemmän kuin joka toinen heistä asui omakotitalossa (64 %).

Keräyspisteet saavutettaviksi

Mitkä syyt sitten estävät lajittelemasta?

Asiaa selvitettiin monivalintakysymyksen avulla, jossa vastaajat saivat valita useamman tilannettaan kuvaavan vaihtoehdon, tai esittää asian omin sanoin.

Reilu kolmannes vastasi, että kierrätyspiste sijaitsee liian kaukana. Tämä oli myös eniten toivottu parannus muovien kierrätykseen, kun kaikki kyselyyn vastanneet saivat antaa omin sanoin kehitysehdotuksiaan muovipakkausten keräys- ja kierrätysjärjestelmälle.

Vuonna 2021 voimaan tulleen jäte­asetuksen mukaan taajamissa tulee kerätä muovipakkausjätettä sellaisilta kiinteistöiltä, joissa on vähintään viisi asuinhuoneistoa.

Jos paikalliset jätehuoltomääräykset eivät toisin velvoita, niin muunlaisissa asumismuodoissa muovipak­kausjätteen keräys tapahtuu pääasiassa alueellisilla keräyspisteillä, joihin voi olla pitkäkin matka.

Lajittelu ja kierrätykseen toimittaminen on siis huomattavasti vaivattomampaa esimerkiksi sellaisille henkilöille, jotka asuvat kerrostalossa taajamassa kuin omakotitalossa haja-asutusalueella.

Ahtaat tilat hankaloittavat

Lähes joka viides harvoin tai ei koskaan lajittelevista ilmaisi, ettei tiedä lähimmän muovinkeräyspisteen sijaintia.

Keräyspisteisiin liittyvät parannusehdotukset korostuivat myös avoimissa vastauksissa.

Reilu kolmasosa vastaajista toivoi lisää kierrätysastioita tai keräyspisteitä tai tiheämpää astioiden tyhjennysväliä. Lajitteluintoa vähensivät liian täydet keräysastiat ja epäsiistit keräyspisteet. Kaikki pakkaukset eivät myöskään mahdu keräysastioiden aukoista tai aukot ovat liian korkealla. Kotona päänvaivaa aiheuttaa lajittelun viemä tila.

Velvollisuudentunto ajaa lajittelemaan

Vaikka kierrätysasteen nostaminen vaatiikin perehtymistä syihin, jotka estävät lajittelua, on kiinnostavaa tutustua myös kyselyn selvään enemmistöön, joka lajittelee muovipak­kausjätteensä aina tai lähes aina.

Yli puolet aktiivisista lajittelijoista perustelee toimintaansa velvollisuudentunnolla. Ympäristösyyt ovat toiseksi suosituin vastaus.

Myös lajittelevien kohdalla huomataan muovinkeräysastian saavutettavuuden tärkeys: Lajittelun ja kierrätykseen toimittamisen tulee olla helppoa, jotta sitä toteutetaan. Lähes aina tai aina lajittelevista selvästi suurin osa asuikin kaupungeissa (68 %).

Oikealla tiedolla lisää lajitteluintoa

Tiedon puute näkyi selvästi vastauksissa. Lähes kolmannes harvoin tai ei koskaan lajittelevista ei uskonut erilliskerätyn muovijätteen päätyvän hyötykäyttöön.

Lajittelumotivaation synnyttämiseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi tarvitaankin tietoa jätteiden todellisesta prosessoinnista uusiomateriaaleiksi ja lopulta uusiksi tuotteiksi.

Avoimien vastausten perusteella epäselvät tai puutteelliset kierrätysmerkinnät sekä monien materiaalien yhdistelmät pakkauksissa estivät lajittelua.

Jotkut vastaajat ajattelivat, että lajitellakseen heidän pitäisi tunnistaa eri muovilajit.

Kotitalouksille olisikin syytä viestiä paremmin siitä, että keräykseen voi laittaa kaikki muoviset pakkaukset, joiden erottelu lajeittain hoidetaan kierrätyslaitoksilla.

Myös jätteiden pesuun käytetty vesimäärä ja riittävä pesutulos arveluttivat monia, vaikka todellisuudessa keräykseen kelpaavat myös hieman likaiset muovipakkaukset.

Positiivista on, että jopa 80 prosenttia vastaajista haluaisi pakkausten lisäksi kierrättää myös muovituotteita ja toivoi niille palautusjärjestelmiä.

Kysely toteutettiin PlastLIFE-hankkeessa (LIFE21-IPE-FI-PlastLIFE), joka saa EU:n LIFE-ohjelmasta rahoitusta. Materiaalien sisältö edustaa ainoastaan hankkeen omia näkemyksiä, joista CINEA/Euroopan komissio ei ole vastuussa.

Teksti: Milja Räisänen, Sari Kauppi, Enni Ruokamo ja Tommi Tikkanen/ PlastLIFE.

Kuva: PlastLIFE. Enemmistö kokee muovipakkausjätteen lajittelun tärkeäksi velvollisuudeksi.