Valtakunnallinen poistotekstiilikeräyksen verkosto harvenee –”Kierrätyskuitujen markkina ei vedä”

(Tilaajille.) Kotitalouksista kerätylle poistotekstiilikuidulle ei tahdo löytyä kierrätyskäyttöä. Suomeen rakennettu valtakunnallinen poistotekstiilien keräysverkosto käy yhä harvemmaksi. Vaatteiden uudelleenkäyttö sen sijaan kasvaa.

Huppari, jossa on pieni valkaisuainetahra hihassa. Farkut, joista on irronnut nappi.

Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH) Lemppari-myymälän Penkola-puolelta löytyy kaikenlaista pikkuvikaista vaatetta, joka kelpaa monelle. Korjaamalla koreaksi -teemalla myytävien vaatteiden hinta ei päätä huimaa: kakkoslaatuiset vaatteet myydään kahden euron kilohintaan.

Penkola-konsepti on ollut Lounais-Suomen Jätehuollon myyntipäällikkö Miira Ojasen mukaan todella suosittu.

”Suosio osoittaa, että kakkoslaatuisille, uudelleenkäytettäville tekstiileille on selvästi markkinoita. Korjaustaitoiset ostavat vaatteita omaan käyttöönsä, koska monella ei tänä aikana ole varaa ostaa uusia vaatteita. Penkolasta ostetaan myös raaka-ainetta käsitöihin ja taiteeseen”, Ojanen kertoo.

Myös kirpputorimyyjät käyttävät Lempparia ja Penkolaa. Kilohinnalla ostetuista löydöistä voi saada eteenpäin myymällä jopa seitsenkertaisen tuoton.

Uudelleenkäyttöön enemmän

Lempparin vaatteet ovat peräisin kotitalouksista kerätyn poistotekstiilin seasta.

Periaatteessa poistotekstiiliin kuuluisi kuitenkin laittaa vain jätettä, siis sellaista vaatetta, jota ei kehtaisi enää käyttää edes mökillä. Uudelleenkäytettäville vaatteille se on väärä paikka.

Siitä huolimatta uudelleenkäyttökelpoista on joukossa aina. Sellaista vaatetta on noin 10 prosenttia poistotekstiilistä.

LSJH on viime aikoina alkanut poimia uudelleenkäyttöön kelpaavat vaatteet aiempaa tarkemmin talteen tekstiilijätteen joukosta. Kun ennen yhtiö otti talteen vain ehdottomat helmet, nyt uudelleenkäyttöön pelastetaan myös pikkuvikaista vaatetta.

Tämä on kuitenkin väliaikainen ratkaisu.

”Me olemme jäteorganisaatio. Meidän tehtävänämme on kierrättää materiaalina se, mikä ei enää kelpaa uudelleenkäyttöön. Itse toivon, että kakkoslaatuisen materiaalin uudelleenkäyttöön tulisi muitakin tahoja”, Ojanen sanoo.

Kierrätyskuiduille huonosti kysyntää

LSJH lajitteli ennen poistotekstiiliä yli kymmeneen jakeeseen ja etsi näille jakeille yhteistyökumppaneita ja ostajia, jotta tekstiilikuidut olisivat päässeet uusioraaka-aineeksi ja kierrätyskäyttöön.

Nykyisin LSJH lajittelee jätteestä talteen ne jakeet, joille löytyy realistisia hyödyntämiskohteita. Vaikka lajittelu tehtäisiin kuinka huolella, kierrätystä varten lajitellulle materiaalille on vaikea löytää menekkiä.

Lajittelutyö painottuu nyt enemmän uudelleenkäyttöön kelpaavien tekstiilien lajitteluun.

”Tekstiilimarkkinat eivät vedä”, Ojanen tiivistää.

Kierrätyskuiduille ei siis ole riittävästi sellaista kysyntää, että jokin brändi valmistuttaisi niistä vaatteita tai kodintekstiileitä.

Vaikka vaatebrändit ovat puhuneet vastuullisuudesta ja toteuttaneet kierrätysmateriaalipilotteja, ison mittakaavan kiertotalousloikka on jäänyt telineisiin. Tekstiilikuiduista yhä vain noin prosentti päätyy suljettuun kiertoon eli tekstiilistä tekstiiliksi -kierrätykseen.

”Koska loppupää ei vedä, kierron alkupää eli keräys ja lajittelu tai mikään muukaan vaihe kierrossa ei voi toimia kannattavasti”, Ojanen summaa.

LSJH:llä on parhaillaan menossa kehityshankkeita kotimaisten muotisuunnittelijoiden kanssa tekstiilimateriaalin hyödyntämiseksi. Kehityshankkeita on käynnissä myös muuhun kierrätykseen kuin tekstiilistä tekstiiliksi -kiertoon. Yhtiö kehittää tExtended-hankkeessa sekalaisesta tekstiilijätemateriaalista esimerkiksi kuitukangastuotetta viherrakentamiseen.

Setelinippu tekstiilipaalin päälle

Luonnonkuidut kuten pellava tai puuvilla kiertävät kohtuullisesti, jos niissä ei ole kovia osia. Puuvillatekstiilit LSJH ohjaa kuidunavaukseen ja eteenpäin kemialliseen liuotukseen, jossa puuvillasta valmistetaan uusiokuituja vaatebrändien käyttöön.

LSJH suosii kemiallisen kierrätyksen reittiä, koska mekaanisen kierrätyksen reitit vetävät huonosti, Ojanen kertoo:

”Voisimme toimittaa materiaalia mekaanisen kierrätyksen jatkojalostajalle, mutta meidän pitää maksaa, jotta tämä ottaisi materiaalin vastaan.”

Suomessa ei ole suuren mittakaavan langankehräystä tai kankaankudontalaitoksia, jotka voisivat käyttää mekaanisesti prosessoitua kierrätyskuitua. Raaka-aine pitäisi viedä Keski-Eurooppaan, mutta siellä raaka-aineesta on ylitarjontaa muutenkin.

Ylitarjontaan on johtanut se, että jäsenmaiden täytyy EU-säädöksen vuoksi alkaa erilliskerätä asukkaiden tekstiilijätettä. Keski-Euroopan tekstiilijätevirrat ovat vuolaita.

Koska vaatebrändit eivät hyödynnä kierrätysraaka-aineita vielä yhtä suurella volyymillä, eurooppalaiset kuidutuslaitokset kärsivät toimeksiantojen puutteesta.

Kierrätystä odottavaa tekstiilimateriaalia seisookin nyt varastoissa ympäri Eurooppaa.

Euroopan kierrätysalan kattojärjestö EuRICin tekstiilijaosto julkaisi maaliskuussa vetoomuksen kiertotalouden vauhdittamiseksi. Manifestissään jaosto totesi, että Euroopan tekstiilinkeräys- ja kierrätyssektori on kriisissä, koska kustannukset ovat nousseet eikä kierrätysraaka-aineille ole kysyntää. Lisäksi ultrapikamuoti vaikeuttaa toimintaa entisestään.

Pois valtakunnallisesta keräysverkostosta

Lounais-Suomen Jätehuolto on edistänyt tekstiilien kiertotaloutta yli 10 vuotta.

LSJH:n tarkoituksena oli rakentaa Turun Topinpuistoon iso tekstiilijätteen lajittelulaitos, joka olisi voinut edistää kierrätystä suuressa mittakaavassa.

Yhtiö rakensi Suomeen kotitalouksista kerättävän poistotekstiilin keräys- ja lajitteluverkoston yhteistyössä kunnallisten jätelaitosten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Suomi saavutti erilliskeräyksen valtakunnallisen kattavuuden etuajassa.

Suomalainen poistotekstiilikeräys kattoi huippuvuonna 2023 kaikkiaan miltei 30 kuntaa tai alueellista jätelaitosta. Poistotekstiilikeräyksen piirissä oli yli 95 prosenttia manner-Suomen pinta-alasta.

LSHJ:n projektipäällikkö Aki Honkanen kertoo, että parhaana vuonna poistotekstiiliä kerättiin reilusti yli 2600 tonnia, josta LSJH:lle materiaalilajitteluun päätyi vajaat 800 tonnia materiaalia.

Nyt määrä on puolittunut. LSJH:lle tulee enää nelisensataa tonnia poistotekstiiliä.

Kunnalliset jätelaitokset ovat yksi toisensa jälkeen jääneet pois valtakunnallisesta keräysverkostosta ja hoitavat erilliskeräysvelvoitteensa nyt omalla alueellaan omin järjestelyin. LSJH:n vetämä verkosto kattaa enää noin 35 prosenttia Suomesta.

Ojanen ymmärtää yhteistyöstä vetäytyneitä jätelaitoksia. Tekstiilijätteen erilliskeräys on kallista ja hankalaa. Se vaatii paljon työtä ja resursseja, eikä lopputulos ole nykyisessä markkinatilanteessa välttämättä toivottu: Kaiken työn jälkeen tekstiilijäte saattaa yhä joutua poltettavaksi, koska kustannustehokkaita kierrätyskäyttösovelluksia ei yksinkertaisesti ole kaikelle materiaalille.

”Tätä tilannetta voi kauniisti kutsua esikaupalliseksi vaiheeksi”, Ojanen ironisoi.

Tuottajavastuussa kunnilla ei roolia

Kaiken lisäksi EU on laatimassa jätepuitedirektiiviä, joka siirtää vastuun tulevista tekstiilijätevirroista tuottajan vastuulle. Kuntien rooli tulevaisuuden kuvioissa on vielä hämärän peitossa.

Epävarmassa tilanteessa LSJH on joutunut luopumaan Topinpuiston laitoksen investointihankkeesta.

”Kaikesta huolimatta LSJH:n visio ei ole muuttunut: Haluamme ratkaista suomalaisen tekstiilijätteen kiertotalouden haasteet. Tätä työtä jatkamme ja koitamme löytää yhteistyökumppaneita ja rakentaa kehitysprojekteja, joissa kuluttajille luodaan uusia kierrätystuotteita”, Ojanen sanoo.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: LSJH. Kierrätyskäyttöä odottavasta tekstiilimateriaalista alkaa olla Euroopan markkinoilla ylitarjontaa.