Tekstiilijätteen kierrätyksestä voisi tulla satojen laitosten miljardibisnes – Läpimurron jarruna sääntelyn puute

Tekstiilien kierrätys on valtava mutta toistaiseksi hyödyntämätön mahdollisuus. Maiden välisellä yhteistyöllä Eurooppaan voisi rakentua myös useita kemiallisia kierrätyslaitoksia, VTT:n Ali Harlin sanoo.

Tekstiilien kierrätyksen mahdollisuuksia arvioitiin suomalaisessa Telavalue-hankkeessa, jossa ratkottiin alan kestävyys- ja jäteongelmia.

Hankkeen toteuttivat VTT, Lab-ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu ja joukko yrityksiä.

Teknologiat kehittyvät nopeasti, mutta kierrätyksen todellista läpimurtoa jarruttavat sääntelyn puute ja jätemateriaalin koostumus.

EU on valmistellut pitkään jätepuitedirektiivin muutosta, joka tuo tekstiilialan niin sanotun tuottajavastuun piiriin. Tämä tarkoittaisi, että tekstiilialan yritykset olisivat vastuussa tekstiilien kierrätyksen järjestämisestä.

”EU on tekstiilien kierrätyssääntelyn globaali edelläkävijä, mutta täälläkin eteneminen on yskinyt pahasti. Sääntely on saatava kuntoon, ennen kuin voidaan odottaa merkittäviä kehitysaskeleita tekstiilien kierrätysasteessa”, Harlin sanoo.

10 miljardia kiloa tekstiilijätettä vuodessa

Pelkästään Suomessa hylätään vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä, koko Euroopassa jopa 10 miljardia kiloa.

”Tekstiilikuidun kilohinta liikkuu 2–3 euron välillä, joten alan liiketoimintapotentiaali on valtava”, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.

Avaimena pienin mahdollinen prosessointi

VTT:n johtavan tutkijan Pirjo Heikkilän mukaan kierrätys kannattaa aina toteuttaa pienimmän mahdollisen prosessoinnin periaatteella.

Jos tekstiiliä ei voi enää korjata tai käyttää uudelleen, ensisijainen vaihtoehto on hänen mukaansa kuitumekaaninen kierrätys.

Kerätty ja lajiteltu tekstiilijäte avataan siinä karstaamalla kangas ja lankarakenne kuiduiksi, jotka voidaan käyttää uuden tekstiilin valmistukseen.

Huonolaatuista ultrapikamuotia ja koostumukseltaan sekalaisia tekstiilejä on vaikea kierrättää, työvaatesektorilla tilanne on sen sijaan Heikkilän mukaan hyvä.

”Työvaatteet hankitaan enimmäkseen palveluna, ja niiden laatu, huolto, pesu ja korjaus ovat hyvällä mallilla. Tekstiilejä käytetään niin pitkään kuin mahdollista, ja liiketoimintamalli kannustaa suosimaan kestäviä, laadukkaita materiaaleja.”

VTT:n erikoistutkijan Eetta Saarimäen mukaan kaikkia monimutkaisia tekstiilirakenteita ja sekoitemateriaaleja ei pysty enää kierrättämään uusiksi tekstiileiksi.

”Termomekaanisesti kierrättämällä näistä materiaaleista voidaan kuitenkin valmistaa komposiittituotteita, jolloin ne saavat vielä kertaalleen uuden elämän”, hän sanoo.

Mitä kuluneempaa tai heikkolaatuisempaa tekstiilijäte on, sitä enemmän liikutaan kohti kemiallista kierrätystä, jossa kuidut puretaan ja uudelleenrakennetaan polymeeri- tai jopa monomeeritasolle asti.

Yllättäviäkin käyttökohteita

Puuvillan kierrätyksestä esimerkki on uusiokuitutehdasta Kemiin suunnitteleva suomalainen Infinited Fiber Company.

Myös puuvillaa ja polyesteria osataan pian erotella toisistaan. Puhtaan polyesterin käsittelyssä voitaisiin hyödyntää pet-pullojen kemiallisia kierrätysmenetelmiä. Käyttökohteita on kymmeniä.

”Käytetyistä tekstiileistä voidaan valmistaa paitsi uusia tekstiilejä, myös kuitukankaita, tuulimyllyn siipiä ja vaikkapa ajoneuvojen äänieristeitä”, Ali Harlin kuvailee.

”Kun tekstiilikuitua sekoitetaan betoniin, rakenne kevenee ja kestää paremmin tulipaloja. Asfaltin seassa tekstiilikuitu taas vähentää urien muodostumista tiehen.”

Teollisuutta takaisin Eurooppaan

Harlinin mukaan kierrätyksen yleistyminen voisi myös tuoda tekstiilien tuotantoketjun osia takaisin Eurooppaan.

Kierrätysteknologiaa kehitetään vahvasti Pohjois- ja Länsi-Euroopassa. Itä- ja Etelä-Euroopasta löytyy valmistusosaamista.

”Yksittäiset maat ovat liian pieniä toimimaan yksin. Eurooppaan voisi nousta viidestä kymmeneen kemiallista kierrätyslaitosta”, Harlin sanoo.

”Yhden kemiallisen laitoksen syöttämiseen tekstiiliraaka-aineella tarvitaan puolestaan noin kymmenen kuitumekaanista laitosta.”

Teksti: Päivi Ikonen/ Kemiamedia.fi

Kuva: VTT. ”Tekstiilikuidun kilohinta liikkuu 2–3 euron välillä, joten alan liiketoimintapotentiaali on valtava”, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.